Never again || Harry Potter

Toinen luku

"Miten niin Percy on kadonnut?", kysyi Hermione, ja katsoi Ronia huolestuneena. Totta puhuen Harry ei ollut myöskään nähnyt Ronin veljeä Percy Weasleytä koulun käytävillä moittimassa kaikkia kaikesta mahdollisesta.
"En nähnyt häntä eilen, enkä tänäänkään!", Ron henkäisi yhä hengästyneenä juoksemisesta, "Kysyin opettajilta, sekä oppilailta, mutta hekään eivät ole nähneet häntä."
"Miten hän voi muka kadota kuin tuhka tuuleen?", Rosalina liittyi keskusteluun, mutta Ron vain kohautti olkiaan kun oli saanut hengityksen taas tasaiseksi.
"Sitä minäkin mietin."
Juuri kun Harry meinasi avata suunsa, punahiuksinen nainen nilkutti nelikon eteen. Harry tunnisti naisen professori Greenhiltiksi, koulun lääketieteen opettajaksi.
"Te neljä, muistutan että huomenna pidämme lääketieteen tunnin aivan normaalisti", hän sanoi hieman kireänä, mutta hymyili hieman. Hänen kasvonsa olivat kuitenkin kalpeat, ja hänen vaaleansinisten silmiensä ympärillä oli haljakat tummat renkaat. Nainen näytti siltä, kuin ei olisi nukkunut lainkaan viimeiseen kolmeen päivään.
"Selvä professori Greenhilt.", Hermione sanoi, ja siirsi sitten katseensa Greenhiltin sidottuun nilkkaan. "Mutta onko nilkkasi kunnossa?"
"On se.", Greenhilt vannoi, ja vilkaisi sitten kohti käytävää, jossa näkyi olevan muutamia Luihuisen oppilaita.
"Hei sitten!", hän huikkasi nelikolle ja suuntasi nyt luihuisten luo.
"Onkohan hänellä kaikki ihan hyvin?", Hermione mietti ääneen huolissaan mutta Ron vain heilautti kättään.
"Varmasti kaikki on hyvin. Ei tarvitse huolehtia.", punapää sanoi huolettomana, mutta hänen ilmeensä muuttui vakavaksi kun hän muisti jälleen Percyn tilanteen.
"Käyn Fredin, Georgen ja Ginnyn luona, täytyy myös kertoa heille tilanne."
Illalla Harry odotti Rohkelikon oleskeluhuoneessa Ronia, joka oli käynyt puhumassa rehtorin, Dumbledoren kanssa. Harry selaili hajamielisesti ennustuksen oppikirjaansa, ja läksyä jossa hänen täytyisi ennustaa teekupista kolmen päivän tulevaisuutensa. Pitää vain kirjoittaa kaikkea negatiivista, siitä ennustuksen opettaja professori Punurmio pitää oikein paljon, onhan hän ennustanut Harryn kuolemaa jatkuvasti.
Lopulta Harry kuuli huoneen ulkopuolella olevan lihavan leidin taulun siirtyvän syrjään, ja pian Ron tuli huoneeseen perässään kaksoset Fred & George, sekä Ginny, joka näytti pidättelevän itkua. Fred taputti tyttöä selkään myötätuntoisena, eikä nyt letkauttanut mitään typerää, kuten yleensä. Ron rysähti istumaan pöydän ääreen Harryn viereen ja huokaisi syvään.
"Mitä hän sanoi?", Harry kysyi varovaisesti ja katsoi Ronia joka katsoi nyt häntä takaisin.
"Dumbledore sanoi lähettävänsä pöllöpostia vanhemmilleni. Hän sanoi että Percyä etsitään kaikkien opettajien voimin, kuulemma Korpinkynnestä oli myös kadonnut vähän aikaa sitten joku tyttö.", Ron kertoi hiljaa, selvästi väsyneenä. Harry nyökkäsi, laski kätensä Ronin olalle ja hymyili rohkaisevasti.
"Löydämme Percyn, ihan varmasti."
"..joo..", Ron hymyili hieman, ja silloin George pörrötti molempia hiuksista.
"Hei, olis aika painua pehkuihin, kello on jo 23 yöllä.", hän sanoi, ja veti nyt kasvoilleen muka hyvin moittivan ilmeen, "Voi Ron, lapsien tulee nukkua ainakin 8 tuntia yössä..."
Ron naurahti hieman ja nousi ylös.
"Joo, mennään nukkumaan."
Pojat menivät omiin makuutiloihinsa, ja Ginny lähti yksin tyttöjen huoneeseen.
Harry vaihtoi pyjamansa ylleen, toivotti Ronille hiljaa hyvät yöt, ja meni makaamaan sängylleen suljettuaan sänkyään ympäröivät verhot. Hän oli vielä aivan pirteä, vaikka oli jo myöhä. Häntä mietitytti Percyn katoaminen, sekä painajaiset joita hän on nähnyt.
Onkohan jotkut muistakin tuvista nähneet niitä unia..? Harry mietti hiljaa kun kiskoi peiton paremmin päälleen.
Liittyykö Percyn katoaminen jotenkin niihin..?
Harry huokaisi syvään ja sulki silmänsä.

Seuraava päivä

"Voi ei!", Neville henkäisi kauhuissaan kun kaatoi vahingossa liemikattilansa lattialle, jolloin vihertävä neste räiskyi ympäri lattiaa. Kalkaros soi Nevillelle hyvin ärtyneen katseen, ennen kuin käveli suoraan pojan luo välittämättä lattialla olevasta sotkusta.
"Longbottom, olet tuhonnut jo viisi kattilaa tämän lukukauden aikana, ja nyt levität sotkusi ympäri luokkaa.", Kalkaros sanoi tympääntyneenä, ja jo tässä vaiheessa Neville näytti siltä, että pökertyisi maahan hetkenä minä hyvänsä, hän pelkäsi Kalkarosta kuollakseen.
"A-a-anteeksi pro-professori Ka-kalkaros..", Neville änkytti peloissaan ja vältti katsomasta Kalkarosta tämän tummiin silmiin.
"Siivoa tämä sotku, ilman loitsuja.", Kalkaros käski kylmän tyynellä äänellä, "Lisäksi saat jälki-istuntoa.", hän lisäsi lyhyesti ja käveli pois Nevillen luota.
"Opettaja! Se oli vain vahinko.", Hermione koetti puolustaa Nevilleä, mutta tyttö sai Kalkarokselta vain jäisen katseen.
"Neiti Granger, muistaakseni sinun mielipidettäsi ei kysytty."
Hermione hiljeni, ja siirtyi itse auttamaan Nevilleä lattian siivoamisessa. Harry liittyi myös heidän seuraansa, kuten myös hieman vastahakoinen Ron.
"Kiitos avusta..", Neville kuiskasi, johon Hermione vain nyökkäsi hymyillen.
"Ei se mitään.", hän sanoi, ja vilkaisi nyt hieman tympääntyneenä Kalkarosta joka kuritti nyt jotakuta toista Rohkelikon jäsentä.
"Ei ole sinun vikasi että meillä on niin epäreilu opettaja."
"Onko mukava jynssätä sitä lattiaa, Potter?", Harryn mielestä liiankin tuttu ääni ilkkui, ja hän nosti katseensa. Draco Malfoy katsoi Harryä hymyillen ilkeästi, jolloin Hermione tuuppasi Harryä käsivarteen kevyesti.
"Älä välitä hänestä.", tyttö kuiskasi ja piti katseensa naulittuna tiukasti kädessään olevaan harjaan.
"Taidat käyttää tuota harjaa myös etuhampaidesi pesuun, kuraverinen.", Draco pilkkasi Hermionea, ja Luihuiset naureskelivat, mutta Ron pomppasi pystyyn. Hän marssi suoraan Dracon eteen, ja hetkeäkään ajattelematta tarttui tätä kauluksesta kiinni.
"Älä kutsu Hermionea sillä nimellä!", Ron ärähti, ja vasta silloin Kalkaros huomasi aloillaan olevan nujakan.
"Lopettakaa heti.", hän käski vihaisena ja kiskaisi Ronin irti Dracosta.
"Viisikymmentä pistettä pois Rohkelikolta, ja Weasleylle jälki-istuntoa."
"Etkö muka kuullut miksi tuo kutsui Hermionea!?", Ron huudahti vihaisena, ja Kalkaros katsoi häntä myrkyllisesti.
"Älä sinä huuda minulle, Weasley."
Sen sanottuaan mies käveli pois, välittämättä Ronin vihaisista katseista. Draco katsoi Ronia omahyväisesti, ennen kuin palasi takaisin omalle paikalleen. Ron kirosi hiljaa kun kumartui takaisin siistimään lattiaa.
Lopulta tunti kuitenkin päättyi, mutta Ron sekä Neville joutuivat jäämään vielä hetkeksi Kalkaroksen luo, sillä heidän piti katsoa että minä päivänä he jäisivät jälki-istuntoon.
Harry suuntasi nyt yhdessä Hermionen kanssa kohti lääketieteen luokkaa. Siellä opettajaa ei vielä näkynyt, joten Rohkelikon sekä Luihuisen oppilaat istuivat paikoilleen odottamaan. Jopa Ron & Neville ehtivät tulla luokkaan ennen opettajaa.
"Pääsen luutuamaan Voron kanssa koulun lattioita kahden tunnin ajan huomenna illalla.", Ron sanoi tympääntyneenä kun istui Harryn viereen. Harry vilkaisi häneen myötätuntoisesti, muttei ehtinyt sanoa mitään, kun professori Greenhilt tuli luokkaan, verenpunaiset hiukset heilahtaen hän meni luokan eteen ja aloitti tunnin.
"Pahoitteluni kun myöhästyin, oli hieman kiireitä.", Greenhilt selitti ja hymyili hieman. "Mutta ei sen enempää siitä, kääntäkää sivu 48. Tänään tutustumme siihen, kuinka parantaa eri myrkkyjen aiheuttamat haavat. Seuraava lääketieteen tunti pidetään yhdessä Professori Kalkaroksen kanssa.", hän sanoi, ja pieni inhoa kuvastava ilme kävi hänen kasvoillaan, ennen kuin hän jatkoi:
"Sillä tutkimme erilaisia vastamyrkkyjä."
Harry voihkaisi miltei ääneen, hän joutui olemaan yhden tunnin lisää Kalkaroksen kanssa. Ron vuorostaan katsoi Harryä myötätuntoisesti, hänkään ei nauttinut lainkaan ylimääräisistä tunneista Kalkaroksen kanssa, eikä nähtävästi kovin moni muukaan, sillä luokassa kuului hieman ärtynyttä mutinaa.
Tunti eteni normaalisti, ja pian oppilaat saivat alkaa tehdä tehtäviä kirjoista. Greenhilt seurasi oppilaiden tekemisiä hiljaa sivusta, ja kirjoitti sulkakynällä joitain asioista ylös.
Harry piirteli niin keskittyneenä suttuja paperinpalalle, ettei huomannut kun jo tunti päättyi.
"Kirjoittakaa läksyksi lyhyt teksti siitä, mitä teette jos joku on myrkytystilassa!", Greenhilt ilmoitti kun oppilaat olivat jo poistumassa luokasta.