Miksi juuri me? (Dramione) TAUOLLA

NYT SINÄ LOPETAT

     Anteeksi ettei ole tullut jatkoa pikään aikaan. Toivottavasti tykkäätte tästä osasta!😊😁😀

    Hermionen nk:
Päiväni oli kulunut yksinäisesti mutta en niinkään piitannut siitä. Makoilin sängylläni ja yritin saada unta, se ei kuitenkaan onnistunut ja siksi pyörin sängyssäni levottomasti ja yhä valveilla. Lopulta nousin istumaan ja katselin ympärilleni. Eipä niinkään että olisin nähnyt mitään, koska Parvati ja Lavender olivat peittäneet ikkunan viltillä ja vetäneet verhot vielä päälle. En ole varma miksi mutta kuitenkin yritin totuttaa silmiäni pimeään ja edes hahmottaa ympäristöäni. Istuin siinä noin kuusi minuuttia, kunnes kyllästyin ja aloin hapuilla sauvaani yöpöydältäni. Etsin sitä pitkään mutta vihdoin käteni osui sauvaan ja otin sen käteeni.

- Lumos. kuiskasin ja nousin sängystäni. Seisoin siinä ja varmistin että muut eivät heränneet. Sitten vedin pehmoiset tohvelini jalkaan ja avasin 5-luokan tyttöjen makuuhuoneen oven. Sipsutin portaat alas ja pitelin sauvaani ylhäällä jotta näkisin paremmin. Kun en nähnyt ketään oleskeluhuoneessa jatkoin matkaani ja livahdin muotokuva-aukosta ulos.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Dracon nk:
Istuin pimeässä oleskeluhuoneessa ja tuijottin tuleen. Muut nukkuivat jo, mutta minua ei väsyttänyt. Sitten mielessäni välähti. " Minähän voisin lähteä hiukan kävelemään kun ei muutakaan tekemistä ole". Ja niin minä tein. Otin sauvani ja lähdin.
         Kävelin pimeissä tyrmissä, päätin että en käyttäisi sauvaani nähdäkseni eteeni koska Voro saattaisi ilmestyä jostain ja ilman valoa hän ei näkisi minua. Pääsin vihdoin eteishalliin joka ei ollut pimeä vaan ainoastaan hämärä. Nyt
pitäisi olla varovainen koska nyt minut oli liiankin helppo nähdä. Nyt tajusin että en ollut yksin. Katsoin portaikkoon päin ja näin jokun hahmon. Heti kun käänsin katseeni hahmoon se katosi nopeasti nurkan taakse. Lähdin perään sillä ajatus siitä että hahmo oli tarkkaillut minua herätti itsesuojeluvaistoni. Juoksin portaat ylös ja käännyin nurkan taakse pimeään käytävään. Nyt en juossut koska en tiennyt minne se hahmo oli mennyt. Yhtäkkiä näin sen, se oli erään patsaan takana piilossa. Oli niin pimeää että se ei kai nähnyt minua mutta, minun silmäni olivat tottuneet pimeään joten minä näin sen. Sitten kuulin kissan maukaisun ja Voron juoksuaskeleet. "Hitto! Norriska oli käytävällä ja se oli kutsunut Voron!"  Ei ollut muuta vaihtoehtoa. En ehtisi piilouta muualle, joten livahdin patsaan taakse missä se joka minua oli tarkkaillut oli.

- Missä sinä olet!? Minä tiedän että olet siellä jossain! Voro rähisi ja nilkutti piilopaikkani ohi.
Vihdoin oli täysin hiljaista. Kun olin varma että Voro oli poissa huokaisin helpotuksesta. Sitten se jonka kanssa olin piileskellyt yritti hivuttautua pois patsaan takaa. "Ei niin nopeasti" ajattelin ja tartuin siihen hohonkuhun. Tunsin käsissäni pörröisiä hiuksia.

- Aih! vingahti se jonka hiuksista pidon kiinni. Tunnistin äänen.

- Kappas vaan. Kupas se muukaan minua vakoilee kuin kuraveri Granger. tokaisin.

- En minä sinua vakoillut! Päästä irti minun hiuksistani! tuo ärähti.

- Niin varmaan. sanoin mutta en päästänyt irti.

- Päästä irti! tuo jatkoi ärinäänsä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Hermionen nk:

- PÄÄSTÄ IRTI! kivahdin Malfoylle.

- Mitäs jos en? hän kysyi.

- Minä muutan sinut hilleriksi tungen Parkinsonin housuihin!! kivahdin takaisin.

- Ha! Niin varmaan joo. Ihankuin hikke uskaltaisi. hän ivaili.

- Oi kyllä minä sinulle hiket näytän. Sitä paitsi mitäs aijot tehdä kun olet hillerinä tyttöystäväsi housuissa? Kertoa isillesi? annoin samalla mitalla takaisin.

- Oi minun isäni pitää kyllä huolen siitä että sinut erotetaan. Sitten ei ainakaan hiken tarvitse esittää kovaa. hän kovisteli.

- Dumbledore ei erottaisi minua sinun isäsi käskystä. sanoin.

- No isäni hankkii Dumbledorelle potkut niin minun ei tarvitse kuunnella tuollaisia KURAVERISIÄ niin kuin sinä. hän jatkoi. Ja vaikka olen tottunut siihen että minua sanotaan kyraveriseksi niin SILTI jostain syystä se sattui. Ja se sattui paljon. Minua alkoi oikeasti itkettää.

- Oikeasti? Alkoiko kuraveristä itkettää häh? hän ivaili.
" Mistä hän huomasi?"
Oli niin pimeää että en nähnyt edes omia sormiani, vaikka nostin ne kasvoilleni. Joten miten HÄN sitten näki että minun silmistäni valui kyyneliä???

- Hah. Tiesin että kuraveriset ovat luusereita mutta että itkupillejäkin? Kuinka paljon alemmas SINÄ voit vajota? hän jatkoi.

- O...ole hiljaa. sopersin.

- Ahahah! SINÄ käsket MINUN olla hiljaa? hän jatkoi vieläkin.

- NYT SINÄ LOPETAT!! huusin pimeässä itkien.

- Kiva nyt sinä haluat oikein pulaan vai? Tajuatko että tuo oli kuin kutsu Vorolle!? hän suutahti.

- PÄÄSTÄ IRTI JO LOPETA!!! huusin uudestaan ja itkien kovempaa sillä hän todella veti hiuksistani.

- Nyt turpa kiinni! Malfoy sähähti ja kiskaisi minua hiuksista niin että horjahdin ja päästin kovaäänisen voihkauksen. Itin vielä enemmän.

- PÄÄSTÄ IRTI!!! huusin Malfoylle itkun sekaisella äänellä.

- Turpa kiinni ja vähän äkkiä! Enkä todellakaan päästä irti!  hän raivostui. Yhtäkkiä tunsin hänen pitävän sauvaansa vasten selkääni.

- Nyt olet hiljaa ymmärrätkö!? Pääset menemään vasta kun minä haluan. kuulin hänen sähisevän korvaani. Nyökkäsin. En hallunut enempää vaikeuksia, halusin vain mahdollisimman nopeasti eroon Malfoysta.   
         Ihmeeksi ja onneksi Voro eikä Norriska tullut katsomaan mistä huudot olivat tulleet. Sitten...

- Nyt kun päästän sinut irti, sinä kipität tupaasi ja pidät suusi kiinni. KUKAAN ei saa tietää tästä. Ei KUKAAN. Aniin ennen kuin päästän sinut niin muista tämä, sinun elämäsi tylypahkassa tulee olemaan täyttä helvettiä ja MINÄ pidän siktä huolen. Eikä kannata yrittää piilotella minulta koska se ei onnistu. Malfoy supisi korvaani ja päästi minusta irti.
            Minä juoksin minkä jaloistani pääsin ylös portaita sauvaa valona käyttäen. En onnekseni törmännyt keneenkään matkallani. Kun pääsin Lihavan leidin muotokuvalle kuiskanin salasanan, joka oli ihastus. Jouduin toistamaan sen aika monta kertaa sillä Lihava leidi nukkui ja kun hän heräsi, hän oli hiukan ärtyisä mutta päästi minut sisään kun olin pahoitellut tarpeeksi. Kipitin portaat ylös makuusaliini ja käperryin peiton alle.

~~~~00~~~~~00~~~~~00~~~~~00~~~~
                     Hei!
Toivottavasti luku ei ollut liian pitkä. Innostuin hiukan kirjoittamaan joten tästä tuli aika pitkä. Kirjoitan tätä aika myöhään joten anteeksi jos kirjoitusvirheitä on paljon. 😊😂📝