Salaisuutena masennus

Part II: Pettäjiä

                   Lucin nk:

Avaan autotallin ja laita kevarin sinne. Kävelen autotallista pois ja laitan sen kiinni. Sitten menen sisälle. Otan ekaksi konsit pois jalasta ja laitan sitten kypärän hyllylle. Sen jälkeen menen raput ylös ja suoraan huoneeseeni.

Kerkeän olemaan jotain parituntia ilmän häiriöitä kunnes puhelimeeni kilahtaa viesti. Avaan puhelimeni ja katson viestin lähettäjän. Ja se on rakas poikaystäväni. Avaan viestin ja luen sen.

(Viesti menee näin)

T 'Moi. Voidaanko tavata vielä
tänään?'
L 'Toki. Missä ja milloin?'
T 'Mun luona nyt heti.'
L 'Okei menee hetki.'

Lähden samantien huoneestani kun olen laittanut viestin. Alan miettiä missä Jessi ja pojat on, mutta en anna sen häiritä.

Skip matka

Kun olen saapunut Tomin ja Thomasin talolle. Koputan oveen jonka tulee avaamaan Thomas. Hän päästää mut sisälle, mutta hänen katseessaan on paljon surua ja myötätuntoa. Mutta miksi? Siirrän ajatukset sivuun ja lähden Tomin huonetta kohti. Kun olen juuri oven luona niin kuulen kaksi ääntä keskustelevan. Järkytyn tajutessa ketkä keskustelevat. Jään silti kuuntelemaan heidän keskusteluaan hetkeksi.

"Oi Tom. Miksi sä et vaan sano sille suoraan että et tykkää siitä?" Joku tyttö sanoo. Jotenkin ääni on liiankin tuttu.

"Koska haluan antaa hänen luulla että hän on terve tullut elämääni vaikka oikeasti olen vain pelkästä säälistä hänen kanssaan. Jessie tiedäthän että mä rakastan vain ja ainoastaan sua." Tom sanoo vuorostaan sille tytölle. JOKA ON JESSIE!?!?

"Tiedän Tom ja mä rakastan sua ikuisesti." Nyt meni yli. Ensin Jessie vie mun paikan orpokodilla sitten koulussa sekä rupeaa kiusaamaan mua. JA KAIKEN TON HELVETIN KUKKURAKSI SE KEHTAA VIEDÄ MUN POIKAYSTÄVÄN JA LOPUTKIN FRENDIT!?!?!?!

Paiskaan oven auki vain nähdäkseni heidät liimattuina toisiinsa kiinni. Katson heitä todella pitkään kunnes avaan suuni " TÄNKÖ SÄ HALUSIT KERTOO MULLE KOKO AJAN!? ETTÄ SÄÄ JA JESSIE OOTTE VITTU NUOLLU JA PANNU MUN SELÄN TAKAA KOKO AJAN!?! ENKÖ MÄ OIKEESTI RIITTÄNY SULLE!?!? PITIKIN LUOTTAA SUHUN!?!? TE KAIKKI OOTTE SAMANLAISIA TUNTEETTOMIA PASKOJA!?!?!?!" Huudan kurkku suorana. "TÄÄ OLI TÄSSÄ SAIJONARA JA HYVÄÄ LOPPUELÄMÄÄ VAAN TEILLEKIN!!!" Huudan itkien ja käännyn samalla. Lähden juoksemaan ulko-ovea kohti. Kun olen ovella niin otan kenkäni ja avaan oven ja huudan vielä "ONNEKS MÄ EN OO ENÄÄN HUOMENNA TÄÄLLÄ!?! OIKEESTAAN ENÄÄN IKINÄ TÄSSÄ KOKO MAAPALLOSSA?!?!?!" Tuon sanottua paiskaan oven ja juoksen tieheni.

Skip matka

Juoksen suoraan huoneeseeni ja pakkaan tavarani yhteen treeni laukkuun. Sitten otan kuvan instaan ja tekstiksi laitan 'Hyvästi kaikki. En vain ollut tarpeeksi rohkea elämään tätä elämää.' Sitten julkaisen sen ja laitan puhelimen lentokonetilaan ja suljen sen. Seuraavaksi laitan takin päälleni ja kävelen keittiöön kassinkanssa. Keittiöstä otan muutaman hedelmän ja kolme isoa vesipulloa täytettynä jääkylmällä vedellä. Sitten menen eteiseen ja laitan kengät jalkaan ja sekä kypärän päähän. Katson että mulla on kevarin avaimet ja rahaa mukana. Sitten lähden autotallin luo ja otan kevarin sieltä pois. Käynnistän sen ja ajan pois pihasta kohti salaista paikkaani josta ei tiedä kukaan sekä se on todella kaukana täältä.

Jonkin ajan päästä pysähdyn ottamaan bensaa sekä käyn ostamassa energia juomia ja mässyä. Tuon jälkeen lähden taas ajamaan kohti päämäärääni. Samalla mietin kaikkea sitä mitä tänään ja koko elämäni aikana on käynyt. Kaikki muistot ovat aina toistaan pahempia. Kumpa olisin kuollut koko perheeni siasta. Kaipaan heitä tällähetkellä enemmän kuin mitään muuta. Olen nytten yksin ikuisesti.

Skip parituntii

Saavuin juuri pikku metsätielle. Eli enään jotain tunti ajamista jäljellä sitten vielä puoltunni patikointi. Voisin kyllä syödä jotain ennen patikointia. Sekä katsoa puhelinta.

Skip

Nyt on kulunut ainakin tunti ja pysäytän kevarin siihen. Avaan yhden mekis tölkin ja kippaan sen sisällön kurkusta alas sen jälkeen lähden taluttamaan kevaria järvelle päin jonne olen matkalla. Siellä on pieni mökki tai sen tapainen jonne metsästäjät jäävät yleinsä yöpymään.

Kun saavun järvelle niin olen purskahtaa itkuun. En tiedä miksi, mutta niin se vain on. Päätän avata puhelimen ja otan lentokone tilaan pois päältä. Sen jälkeen avaan instan jonne olen saanut monia komnentteja sekä tykkäyksiä. Muutama kommentti on vittuilua, mutta useat ovat sellaisia kehotetaan hakee apuu tai kannustetaan.

"Laittakaa toi biisi soimaan juuri nyt."

//Moi. Kiitos kun luet tätä tarinaa vaikka tää onkin aika mase, mut tää perustuu osittain mun elämään. Mut joo.