Ewaru

Valmistelu

Knok! Knok! 

"Ewaru mene avaamaan!" Huusi Ewarun isä Rahpfie, joka valmisteli ruokaa teräskattilalla ja uunilla. Knok! Knok! "Joo, joo! Tullaan, tullaan!" Huusi Ewaru koputusta vastaan. Ewaru astui eteiseen, jossa oli noin kaksi metriä korkea ovi, täyttä tammea, joka hakattiin Hubertgaten suurmetsästä. Ewaru muisteli aikoja, jolloin hän pienenä hakkasi itse pienen tammen, ja valmisti siitä jakkaran, joka nyt on sijoitettu hänen perheensä ruokapöydän viereen, jossa hän istuu aina.

Kun Ewaru viimeinkin avasi oven niin hänen kasvoilleen levisi pitkä hymy. Hymy oli niin pitkä ,että hän voittaisi huulten levityksen kilpailun maailmanmestaruuden. Mikään ei voita sitä, että veli tulee maailmalta kotiin. Varsinkin jos se veli on Kev. Hänellä oli täysin uusi vaatetus tyyli, jos Hubertgatessa olisi muotikilpailut, niin Kev voittaisi ne, aivan varmasti. Hänen paitansa oli punainen, jossa oli kultaisella langalla tehty kuvioita. Hänen housunsa puolestaan oli siniset, ja niissä oli polvisuojukset, jotka oli metallia ja nahkaa. Hänen oli haarniskoidut käsineet, joilla voisi lyödä puun kahtia tai aiheuttaa enemmän vahinkoa, kuin paljain käsin. Hänelle oli kasvanut leukaan ruskea sänki, mutta hänen hiuksensa eivät ollut kasvanut yhtään. Ruskeissa hiuksissa oli monta takkua, kuin kulkurilla, no onhan Kev tavallaan kulkuri, mutta ei sentään kerjäläinen! Hänen otsaansa oli tullut ryppyjä, ja silmä kulmaan pitkä arpi. Ewaru kääntyi antaen tietä veljelleen ja huiskautti kätensä vasemmalle. "Tervetuloa veljeni!" Ewaru sanoi. "Kiitos!" Vastasi Kev. Ewaru huomasi, että hänen äänensä on madaltunut. Niin paljon tapahtunut kolmessa vuodessa. Ajatteli Ewaru "Kev? Oletko se sinä?" Kysyi Rahpfie, erittäin liikuttuneena, oman poikansa näkemisestä, sitten kolmeen vuoteen, kun Kev lähti maailmalle. Ewarulla oli paljon kysyttävää, mutta ensiksi hänen täytyi valmistaa hänen tervetuliais juhlat. Ewaru oli kauan suunnitellut tätä, mutta hän ei koskaan tiennyt, milloin Kev palaa, tai palaako koskaan. Nyt hänen täytyi toteuttaa se. "Kev, minä olen suunnitellut tätä kaikki vuodet, joilla olet ollut poissa täältä. Nyt tulit kotiin ja sen toteutan." Ewaru sanoi Keville, ja lähti ulos talosta, ennen kuin Kev kerkeisi vastata. "Mitä hän aikoo isä?" Kysyi Kev tuijottaessaan ovea, josta Ewaru lähti. "Tiedän mistä hän puhuu, mutta lupasin hänelle etten kerro sinulle siitä, koska se on yllätys." Vastasi Rahpfie "No tuleppas poika painamaan puuta, niin saat kertoa matkastasi." Jatkoi Rahpfie hänen omalaatuisellaan aksentilla. "No, tottakai!" Vastasi Kev iloisesti.

"Dumm, Dididumm, nyt matka kohti, dumm!" Lauloi Ewaru matkatessaan Thaslyn luokse. Thasly oli mukava nainen, joka valmisti mahtavaa ruokaa, jollaista ei saa muualta kuin Hubertgaten länsi-alueen luota, jossa oli suuri aukio, missä kokoontui suuri joukko, tarinoijia ja kauppiaita, Lydeonin kuun aikana. Hänen kotinsa sijaitsi Hubertgaten keskustassa. Koti ei ollut mahtava ja uljas, toisin kuin muut keskustan rakennukset. Hänen kotinsa oli aika vaatimaton, mutta juuri sopivan kokoinen ja valoisa, sekä lähellä kaikki mitä tarvisti. Mutta Thaslyn koti oli kuitenkin hienoin koko kylässä. Ei ihme, Thaslya arvosti suurin osa kyläläisistä, koska hän tekee mainiota ruokaa, tuottaa raakaaineita, sekä myy ne halvalla, hän pitää talossaan yllä pientävaate kauppaa, josta saa halvalla hyvää. Ewaru oli onnekas kun sai olla Thaslyn pojan, eli Rahin kaveri, sekä hänen miehensä, eli Baranin työpari. Ewaru takoo rautaa Baranin kanssa, jotta saisi hieman valuuttaa. Ewaru ei ikinä ole väsynyt takomiseen Baranin parissa, heillä on aina niin hauskaa, kun Baran hokee vitsejä ja Ewaru mimitoi ne. Mutta tänään saa odottaa kaikki muu työ, joka ei liity juhliin, joita Ewaru valmistelee. Ewaru koputti puiseen oveen, josta koputtaessaan kuului vaimea ääni, kuin olisi lyönyt kiveä. Oven takaata kuului huuto "Rahi mene avaamaan!" Ääni kuulosti Baranilta. Aika moinen yhteen sattuma. Ensiksi minun isäni huutaa noin ja sitten myös Rahin. Ewaru ajatteli. Oven avasi hieman Ewarua lyhyempi poika, jolla oli musta lyhyt tukka, joka oli kammattu taaksepäin. Pojalla oli musta tunika, joka ulottui varpaisiin asti, piilottaen nilkat ja housut. Kengän kärjet olivat vihreät, ja niissä oli pieni kolmion muotoinen metallisuojus, jonka tarkoitusta Ewaru ei tiennyt. "Hei Ewaru! Mikä sinut tänne toi?" Kysyi Rahi tehdessään saman eleen kuin Ewaru veljelleen Keville. "Tulin hakemaan Kevin tuliais kakun." Vastasi Ewaru astuessaan sisään. "Onko Kev täällä?! Milloin hän tuli?!" Kysyi Rahi niin innoissaan ettei huomannut paiskaneensa ovea kiinni. Ewaru vastasi jälleen. "Hän tuli äsken. Ja minulla on jo tosi kiire, jos tohdin saada juhlan pystyyn tänään!" Rahi huomasi seisovansa Ewarun tiellä. "Anteeksi." Sanoi Rahi Ewarulle väistäessään Ewarun tieltä. "Saat anteeksi." Vastasi Ewaru kävellessään Thaslyn luokse.

"Hei Ewaru! Mikä sinut tänne toi?" Ewaru toisti saman, minkä sanoi Rahille, sekä lisäsi että haluaisi juhlan tälle päivää. "Aijaa..." Thasly sanoi hieman surullisesti. "Asiassa on pieni ongelma, se että kakku ei ole enään syömäkelpoinen ja uuden kakun tekeminen vie tämän päivän ellet kerkee hakemassa tarpeeksi marjoja Hubertgaten metsästä." Jatkoi Thaslya. "Aijaa." Vastasi Ewaru yksinäinen kyynel valuen poskellaan. Ewaru katsoi tyhjänä seinää, mutta hetken päästä hän ryhdistäytyi ja vastasi. "Valmistan juhlat, vaikka se veisi henkeni. No kerroppas ne marjat, jotka tarvitset." Thaslyan luetettuaan marjat Ewaru lähti juosten metsään, joka sijaisti Hubertgaten pohjoisosassa. Metsä oli suurempi kuin kylä, monta kertaa suurempi. Metsässä silloin tällöin näkyi taloja, mutta niitä oli harvassa. Matkan varrella muutama vartija kysyi mitä hän tekee metsässä. Ewaru vastasi mainimattaan veljeään, koska kaikki kylän jäsenet tunsi tämän, ja jos Ewaru kertoisi hänestä niin jokainen olisi koputtamassa Ewarun koti ovella. Ewaru mainitsisi asiasta vasta kun olisi varma, että juhlat pidetään tänään. Ewaru löysi raakaaineet aika nopeesti, vaikka jotkut oli hieman piilosta silmiltä. "Hiton kyypijä-jäkälät, eihän niitä tunnista sammaleesta tai ruohosta!" Kun Ewaru löysi kaikki marjat hän katsoi taivaalle ja totesi. "On vasta keskipäivä. Kerkeen valmistella kaiken, ellei Thaslya mokaa tätä kakkua." Kakku jonka Ewaru halusi Keville oli vaativa, ellei vaikein kakku mitä voi valmistaa. Se on näyttävä, mutta myös parhaimman makuinen kakku mitä on maailmassa. "Tulee kiire!" Sanoi Ewaru itselleen ja lähti juoksemaan Thaslyan taloa kohti. Hetken päästä Ewaru oli pysähtymässä hengähtämään, ja huomasi että jokin lähestyi ripeästi häntä taivaalta. "Mitä ihmet..." Ewarun sanat loppui kesken, kun hänen vatsaansa osui palava lintu, joka vei häneltä ilmat pihalle. Ewaru kaatui selälleen. Marjakori, jonka sai Thaslyalta, oli hänen oikealla puolellaan ja kaatui maahan, levittäen marjat ruohikkoon. Ewaru menetti tajunsa, kun hänen takaraivo tömähti tallattuun polkuun. Palava lintu ei pitänyt tuskan ääntä, eikä sen sulat muuttunut tomuksi. Linnun siipi väli oli ainakin neljä metriä, ja korkeus noin kolme metriä. Linnulla oli kotkan pää, sekä sen silmä olivat tulipunaiset. Viimeinen asia jonka Ewaru näki ennen kuin menetti tajunsa oli se että lintu sulautui hänen vatsansa läpi hänen sisälleen kuin hiekka siivilästä maahan.