Ewaru

Feenix

"Ewaru!? Ewaru!?" Huusi Rahpfie läiskäyttäen Ewarua poskelle. "Mitä?!" Ewaru vastasi noustessaan istualteen. Hän huomasi että istui omalla sängyllään. "Vihdoinkin olet hereillä. Mitä tapahtui siellä metsässä?" Kysyi Rahpfie katsoen Ewarua hellästi, sekä kallistaen hieman päätänsä. Älä sano mitään tapahtuneesta "Mitä?!" Ewaru hypähti ilmaan säikähdyksestä. "Kuka se oli!?" Kysyi Ewaru katsoessaan ympärilleen. Hän näki hyllykön jossa oli kaksi kirjaa, sekä hänen ja Baranin tekemän sormuksen. Hän näki myös muita tuttuja asioita, kuten hänen luotsamansa jousen, joka tosin oli keskeneräinen. Huoneessa ei ollut ketään, ellei Ewarua ja isäänsä lasketa. "Mistä puhut Ewaru? Taidat kuulla omiasi, ehkä sinun pitää vielä levätä." Sanoi Rahpfie kääntyessään ovelle, mutta ennen kuin Rahpfie lähti Ewaru kysyi. "Kuinka kauan olin tajuton? Tietääkä Kev, siitä yllätyksestä?" "Olit ainakin kaksi tuntia tajuton. Lähdimme etsimään sinua metsästä, koska olimme huolissamme. Olit poissa kylästä kuusi tuntia ja en kertonut Keville mitään." Vastasi Rahpfie ja sitten lähti, sekä sulki oven. "Se tämän päivän yllätys juhlasta." Ewaru sanoi. Hänen poskellaan vieri yksinäinen kyynel, kunnes niitä tuli lisää. Kesti hetken kunnes hän itki ääneen. Hän käänsi itsensä vatsalleen ja työnsi päänsä untuvatyynyyn. Älä itke, sinulla on vielä aikaa. Ewaru säpsähti ylös uudestaan. Hän kysyi. "Kuka olet?" Ewaru tunsi pelon pyyhkivän kasvojansa. Hänestä ei tuntunut siltä, että olisi yksin. Hänestä tuntui että hänen kanssaan olisi jatkuvasti joku, jota hän ei näe. Hänestä tuntui että hän palaisi kuumuudesta, mutta silti hän ei hikoillut. Ewarun mieleen juolahti muisto, ennen tajunnan menetystä, hän näki, että se outo palava lintu sulautui häneen. "En ymmärrä..." Ewaru huokaisi. Ymmärrät kohta kun selitän. Ewaru hätkähti uudestaan. "Tästä tulee kohta rutiini!" Ewaru huusi syyttävästi, jollekkin jonka Ewaru tiesi olevan lintu, jonka näki metsässä. Rahpfie avasi oven pikaisesti ja kysyi. "Onko kaikki kunnossa?!" Ewaru vastasi. "Ei, ei ole!", "Ewaru." Rahpfie jatkoi rauhallisesti. "Jos tiedät mitä metsässä tapahtui, niin sinun tulee ilmoittaa siitä." Ewaru nyökkäsi, ja jatkoi. "Minua päin lensi pu..." Älä sano! Ewaru hätkähti taas. "Nyt saa riittää!" Ewaru sanoi vihaisella äänellä ja nousi sängystä hammasta purren. Hän käveli Rahpfien ohitse tämän väistäessään Ewarua. Rahpfiella oli huolestunut ilme, josta paistoi pelko. "Ewaru minne menet!" Huusi Rahpfie, mutta Ewaru oli lähtenyt jo.

Ewaru käveli Thaslyan talolle ja koputti oveen. Oven tuli avaamaan Rah, jolla oli samat vaatteet, kuten päivällä. Rah näytti väsyneeltä, mutta kysyi. "Mikä sinut tänne toi? Sinun pitäisi levätä, vaikka en tiedä mitä tapahtui metsässä." Ewaru käveli sisään välittämättä Rahin kysymyksestä. Rah kääntyi ennen Ewarua toiselle puolelle käytävää ja haukotteli. "Hyvää yötä." Sanoi Ewaru Rahille. "Kiitos." Vastasi Rah. Ewaru kääntyi keittiöön ja näki Thaslyan kovassa hommassa. Hän kauli, mittasi, vatkasi ja ties mitä, niin ripeään tahtiin, että Ewaru olisi tarvinnut Kevin avuksi. "Hei Ewaru. Saan kakun kohta valmiiksi." Thaslya kysyi pyyhkien hikeä otsaltaan. "En pidä juhlia tänään, tulin vain kysymään missä se vanha tarinoija mies asuu?" Kysyi Ewaru. "Tarkoitatko Hesdinoa?" Ewaru nyökkäsi kysymykseen. "Kävele Briridin tavernasta itään päin metsään, josta lähtee polku, hänen taloaan kohti. Matkaa on täältä noin kaksi häränkulmaa." Ewaru lähti Thaslyan tietojen kanssa. Hän käveli Briridin tavernalle, sekä siitä itään, josta kääntyi metsään polku. Polun päässä oli talo. Talo oli kaksikerroksinen, sen edustalla oli tasanne, josta pääsi sisään. Talo oli tehty täysin puusta, joka oli vihertynyt ajansaatossa. Talon puiset ikkunaluukut oli kiinni, mutta niistä kajasti hieman valoa Ewarua ympäröivään tammimetsään. Ewaru ei voinut hahmottaa tarkemmin talon ääriviivoja, koska pimeä oli laskeutunut. Ewaru epäröi, että koputtaisiko hän, mutta hän teki sen. Knok! Knok! "Kuka siellä?" Joku kysyi oven takana. "Olen Ewaru! Tulin juttelemaan." Vastasi Ewaru takaisin. Ewaru otti askeleen taaksepäin, kun ovi aukesi hänen edessään. Oven pielessä seisoi vanha mies, jolla oli vanhat harmaavihreät räsy vaatteet. Miehellä oli pitkä harmaa tukka, sekä samallainen parta. Mies oli hieman Ewarua pidempi.  "Tule peremmälle." Sanoi vanha mies kohteliaasti, ja teki saman eleen, minkä teki myös Ewaru ja Rah. "Kiitos." Ewaru sanoi kohteliaasti katsellessaan avaraan tilaan, jossa oli viisi kynttilää, eikä mitään pöytiä tai sänkyjä. "Mistä tulit juttelemaan?" Kysyi vanha mies eli Hesdino. "Jostain mitä en ymmärrä." Vastasi Ewaru salaperäisesti. "Elikkä?" Hesdino kysyi ja katsoi Ewarua, pyytäen tätä istumaan lattialle. Ewaru selitti mitä metsässä tapahtui, sekä niistä puheen äänistä. Hesdinon ilme synkkeni ja hän kirosi hiljaa katsoen lattiaa, sitten hän huusi. "Se typerä linnun haaska, ei voinut sitten valita ketään muuta kauempaa!", "Tunnetko tämän linnun?" Ewaru kysyi hämmentyneenä. "Kyllä!" Huusi Hesdino, sekä jatkoi. "Se lintu on Feenix!"