Ewaru

Hesdino

"Se on kuin pilkkopimeä yö. Sitä tai häntä ei näe. Öisin liikkuu päivin piileskelee, mutta silti ei ole aiheuttanut vahinkoa. Joka yö talosta taloon henkilöstä henkilöön se vaanii. Joka yö se valitsee henkilön ja tuijottaa hiljaa liikkumatta. Kukaan ei ole nähnyt kuin vilauksen verran siitä herätessään aamulla sängystä kukon lauluun. Sitten se häviää silmän räpäyksessä tuhkana ilmaan ja jäljelle jää tumma pölypilvi." Tarinoi vanha kauppias Hesdino. "Mistä voit tietää kaiken, jospa kaikki oli valhetta?" Kysyi mies pöydän toiselta puolelta, noustessaan äkkiä suorille jaloilleen tuolista.

Kun Hesdino otti kulauksen tuopistaan kaikki kuusi pöydän ympärillä olevaa miestä katsoivat häntä hiljaa kysyvinä. Hetken päästä Hesdino vastasi. "Olen kuulut niistä jatkuvasti lähiaikoina."Lyöden nyrkkinsä pöytään Hesdino jatkoi."Ja kaiken kertominen vie minulta vuosia ellei satoja!" Hesdino nousi tuolista ja poistui katsomatta taakseen. Muut jäivät ihmettelemään vanhan miehen ärtyneisyyttä, eivätkä lähteneet perään. Kun Hesdino oli tarpeeksi kaukana pienestä tavernasta kylän laidalla hän kääntyi metsään, josta lähti polku hänen kotiin päin. Hesdino totesi mielessään. En millään jaksaisi tänään kävellä. Ojentaessaan kätensä eteen kuin pyytäen jotain, hänen kämmenestään lähti oranssinpunaista valoa, joka voimistui koko ajan, kunnes metsästä kuului huuto. "Sinä!" 

Hesdino sulki kätensä nyrkkiin ja valo sammui sekunnissa. Hän katsoi miestä jolla oli kylän punamusta vartijan puku ja keskiraskaat varusteet. Vartija joka näytti noin kaksikymmentä vuotiaalta nuorelta mieheltä kysyi katsoen tuimana suoraan Hesdinon silmiin. "Mitä sinulla on kädessä, sekä mitä teet täällä?" Hesdino vastasi osittain valehdellen. "Olin kävelemässä kotiin ja löysin palavan lehden maasta. Ajattelin sammuttaa sen ennen kuin jotain sattuisi." Hesdinon mielestä aihe pitäisi hyvin paikkaansa, vaikka se ei ole, koska oli vielä keskipäivä ja kaiken kruunuksi vielä helleaalto. Vartija nosti oikeaa kulmakarvaa, niin kuin ei olisi uskonut sanaakaan, vaikka metsä paloja on tapahtunut paljon lähiaikoina. Hetken päästä vartija ryhdistyi taistelu asennostaan ja vastasi. "Terve, Olen Sakim! Anteeksi äskeinen äkkipikaisuuteni, en millään tahdo luottaa keneenkään, koska on tapahtunut paljon pahaa lähiaikoina." Hesdino leppyyntyi, ja henkäisi ulos ilmat, joita oli pidätellyt, kun Sakim ilmestyi. Kätellen Sakimia Hesdino vastasi. "Terve Sakim, olen Hesdino, ja saat anteeksi, mutta mitä kaikkea pahaa on tapahtunut?" Kysyi Hesdino puoliksi peloisaan, ja puoliksi iloissaan. "Hmmm... Mistä aloittaisin? No tietenkin pahimmasta." Totesi Sakim. "Elikkä siitä että täällä on käynyt muutaman kerran vierailemassa Gor' siasin kätyreitä." Kertoi Sakim. 

 Hesdino hätkähti että naama venyi, kun kuuli sanan "Gor' sias". Hesdino huusi peloisaan. "Gor' sias! Paha itse on lähettänyt kätyreitä tänne! Miksi?!" Sakim vastasi rauhoittaen Hesdinoa "Siitä on noin kaksi viikkoa, eli ei mitään hätää, vaikka itsekkään en oikein iloitse sitä. Sitten mitä siihen tulee, että miksi... No en tiedä." Hesdino yritti olla juoksemasta kauas pois, ja hän pystyi siihen, juuri ja juuri. Hesdino sanoi hieman virnistäen. "Minun pitää mennä syömään kotiin, ja sinun epäilemättä takaisin töihin." Hesdinolla alkoi olla hiukan nälkä näitten kahden tunnin sisällä eikä fol'kinn täytä mahaa. "Puhut totta, että minulla on vielä töitä, ja sinulla kävelymatka päätalolle ylihuomenna iltapäivällä. Täytyy hän minun tehdä raportti kirjoihin ja sinun olla painamassa puumerkki!" Hesdino nyökkäsi ja kääntyi polkua kohti, mutta hän pysähtyi. Kääntämättä päätä hän sanoi. "Jos kuulet Gor' siasin kätyreistä, tai hänestä, näillä main. Ilmoita siitä minulle, jos suinkin jaksat." Sakim hänen takanaan kallisti päätään, ja vastasi "Kyllä, jos jaksan." Näin Hesdino jatkoi matkaansa kotiin, ja Sakim vartio kierrostaan, kylän ympäri. 

Hesdino sanoi virnistäen julmasti. "Näin se siis alkaa."