Jay
"Anna olla" Tämä poika poika sanoi kiusaajalleni. Näköni sumeni ja purskahdin itkuun. Säikähdin niin paljon tätä tilannetta. Menin polvilleni lattialle kaappini eteen ja pidin kasvojani käsien suojassa. Tunsin käden selälläni ja säpsähdin. Nostin sitten katseeni ja näin tuon pojan vieressäni.
"Ooks ok?" Tämä kysyi vähän kylmällä äänen sävyllä. Nyökkäsin tuolle ja katsoin poikaa syvälle tummiin silmiin, käänsin katseeni kuitenkin pois.
"T.. To.. Tota m.. Mun t.. t... tunti alkaa." Sanoin nopeasti, nousin ylös ja lähdin pyyhkien kasvojani samalla.
-
Pääsin äikän tunnilla juuri oikeaan aikaan, istuin omalle paikalleni ja otin kirjani repusta. Aloin laskemaan lentäneitä kumeja. Ensimmäinen osuu kun nousen kaivamasta reppuani. Toinen kun kaivan penaalistani kynän ja kolmas kun avaan kirjan. Sitten luokan ovi aukesi ja se sama poika asteli ovesta, joka auttoi minua kun Matthew yritti hakata minut. Ja sitten vilkaisin ympärilleni. Ainoa vapaa paikka on vieressäni. Huokaisin ja aloin täristä hieman.
Poika käveli viereeni paikalleen, rojautti repun lattialle ja istui alas. Aloin täristä pienesti, eikä se jäänyt keneltäkään huomaamatta, sillä se sama huutonauru kisa alkaa. "Hintti o iha punane!" "Hintti sä täriset!"
Muutaman vastaavan lauseen jälkeen poika pamautti pöytää ja nousi ylös. Kaikki hiljeni yhtäkkiä.
"Nyt hiljaa! Jos toi poika on tehny teille jotai, jolta se ei todellakaan näytä. Pliis älkää jaksako hinkata teijän mieltä sillä asialla. Se on menny jo."
Tämä istui alas, ja kaikki ovat edelleen hiljaa. Sitten opettaja saapui luokkaan vähän hämillään tästä hiljaisuuden määrästä.
"Huomenta oppilaat. Tuolla Jayn vieressä istuukin meidän uusi oppilas Hugo, ja olisi mukava jos vähän kävisitte tutustumassa."
Opettaja kertoi.
Hugo. Tuon pojan nimi oli siis Hugo. Mukamas luin äidinkielen kirjaani, mutta oikeasti tuijotin tuota mystistä poikaa sivusilmällä.
"Mitä kyyläät?"
Hän oli siis huomannut tuijotukseni.
"Jos sä halusit kiittää niin tein sen koska näytät niin viattomalt. Jatka sen kirjan lukemista iha rauhassa." Hän hymähti ja nojaten tuolin selkänojaan. Minä katsoin kirjaa tuli punaisena.
-
Maanantain loput tunnit on peruttu joten päätin vain lähteä kotiin. Mimi oli lähtenyt kesken koulu päivän kotiin huonovointisuuden takia, ja nyt minulla ei ollut edes kyytiä kotiin. Istun jollekkin penkille hiljaa itsekseni, miettien miten pääsisin kotiin. Mummilla ja vaarilla ei ole puhelinta, ja minulla on vain Mian numero puhelimessa.
Istuin siinä hetken miettien mitä tekisin kun sitten tunsin tömähdyksen vieressäni. Arasti nostin katseeni viereeni istuvaan poikaan. "Hugo?"
"No?" Tämä tiuskaisi pienesti pyyhkien huultaan. Hänen hihansa oli vähän verinen.
"A.. Anteeks.." Änkytin katsoen syliini.
"Hä?" Hugo siirsi katseensa minuun.
"No jouduit kärsii mun takia." Osoitin pienesti tuon vuotavaa huulta.
"Mielummin tapatan itteni ku annan jonkun toisen tappaa sut, tai kenet tahansa." Tuo sanoi vähän naurahtaen, ja minä kaivoin repustani nenä liinan, sitten ojennan sen tuolle.
"Miks oot täs?" Poika kysyy napaten nenäliinan kädestäni.
"No mä en tiiä miten pääsen kotii.." Niiskaisin ja katsoin sylissäni lepäävää puhelinta.
"Tuu mun kyyillä" Hugo ehdotti, jolloin aloin täristä taas hieman.
"E- E- Ei S- Su- Su- Sun tarvii. O- o- oot nähny liikaa v- va- va- vaivaa mu- mun eteen." Änkytin.
"Sä et uskalla." Tuo sanoi nopeasti. Pudistin päätäni ja tuo nyökkäsi ymmärtäväisesti. Hugo oli juuri nousemassa penkiltä kun tarrasin hänen kädestään kiinni.
"V- Vo- Voisinko mä sittenki?"
Tuo nyökkäsi
