Kaukana kauniista

Kuin kuollut lintu

Istuin kahvilan portailla

jo ennen kuin ovet avattiin.

Normaalisti tulisin vasta yhdeltätoista,

mutta olin taas valvonut koko yön

ja tarvitsin paikkaa

jossa ajatella.

Avasit oven ja vilkaisit minua

samalla kun käänsit kyltin

kertomaan kaikille ohikulkijoille

että tämä paikka on nyt auki.

Tilasin pienen kahvin

ja piilouduin

yläkerran nurkkapöydässä

lehden taakse, jota en edes lukenut.

Todellisuudessa taisin tulla tänne

ihan vain sinun vuoksesi.

Koko paikassa ei ollut muita kuin me, 

tai sitten kuvittelin niin

Koska olin keskittynyt ainoastaan sinuun.

Sinä et huomannut minua, ja se

on ihan ymmärrettävää.

Näkyvät tuskin koskaan

tulevat huomaamaan näkymättömiä

Ja näkymättömän osaan piti minunkin tyytyä.

...Kunpa sinä huomaisit, kuinka paljon minua satutat!

Hajoan pala palalta sinun takiasi, 

kunnes lopulta olen vain heikko kuori

ilman mitään muistoa tunteiden olemassaolosta...

Katsoin kuinka sulkemisaikaan

vaihdoit kyltin näyttämään suljettua

ja käskit minunkin poistua. 

Jälleen kerran olin tullut tuhlanneeksi kokonaisen päivän

Turhaan ajatteluun,

Keksimättä yhtäkään mahdollista ratkaisua.

...Minä vihaan, vihaan,

VIHAAN

Tätä tunnetta jonka minulle aiheutat.

Yritän pyristellä sinua pakoon, 

Mutta joka päivä joudun luovuttamaan

Joka päivä toistan tämän pakkomielteisen rutiinin 

Joka yö yritän nukahtaa ikuisuuden ajan,

Joskus en saa unta ollenkaan.

Ja kaikki tämä.

Ihan vain siksi, koska olet olemassa. 

Kunpa vain katoaisit silmistäni,

Kunpa en olisi sinua tavannutkaan!

Sillä tunteet tuhoavat minua liikaa,

Ne rikkovat, raastavat, repivät riekaleiksi

Varsinkin kun olet ajatuksistani

Niin naiivi.

Tai sitten, kunpa minä itse voisin kadota! 

Edes lähteä etsimään itseäni jonnekin,

sitä minua joka olin

ennen kuin tapasin sinut.

Sinä muutit minut täysin,

entinen minäni hautautui

hallitsemattomien tunteiden alle...

Kävelin kotiini synkin ajatuksin

joiden päästä en saanut kiinni.

Tunsin itseni väsyneeksi,

ajatusten paino oli liian raskas.

Uupuneen käsin kopeloin avainta avainenreikään,

ja sängyn luo päästyäni

rojahdin sille kuin kuollut lintu 

Ja itkin

Itkin

Itkin

Itkin.