Angel

osa 1

.
agnesin nk
.
1.
Avaan taloni oven vapisevilla käsilläni. Kyyneleet valuvat poskillani kuin purot keväällä, kun sulavat lumen alta. Ihoani polttelee, kuin tuhat pientä puukkoa pistelisi minua. Sydäntäni kivistää kuin joku puristaisi sitä ja viiltäisi puukolla siihen haavoja.

Heitän eteisessä mustat korkokenkäni ja mustan nahkatakin nurkkaan. En jaksanut nyt välittää siitä, olivatko ne paikoillaan vai eivät. Se on nyt pienin murheeni tässä maailmassa.

Pudotan vahingossa pienen nahkaisen laukkuni matkan varrelle kävellessäni huonettani kohti, mutten pysty ja jaksa vaivautua nostamaan sitä. Voimani eivät riitä siihen enää.

Huoneeseeni päästyä läsähdän suurelle sängylleni. Itken. Huudan. Haluan tämän kivun pois.

Voi Agnes, miksi olit niin tyhmä? Miksi luotit häneen näin? Tyhmä, tyhmä, tyhmä, tyhmä...

Pyyhin kyyneleitäni kämmenilläni, levittäen samalla ripsistäni valunutta ripsiväriä pitkin naamaani.
.
.
.
Nousen monen tunnin jälkeen sängyltäni ja suuntaan kylpyhuoneeseen. Heitän lyhyen mustan mekkoni lattialle ja jään tuijottamaan itseäni kylpyhuoneen pienestä peilistä.

Musta tukkani on takussa ja yritän haroa sitä sormillani, mutta turhaan. Huokaisen pienesti.
.
.
.
Menen laittamaan suihkun veden valumaan, odottaen että sieltä tulisi lämmintä vettä.

Vedän alusvaatteeni pois ja heitän ne suoraan pyykinpesukoneeseen. En yleensä pese edes pyykkiä, sillä asun yksin ja käytän useana päivänä samoja vaatteita.
.
.
.
Veden muuttuessa lämpimäksi, astun suihkuun ja vedän suihkuverhon eteeni. Vesi kastelee minut ja suljen silmäni. Se on niin rentouttavaa. Pystyn unohtamaan hetkeksi melkein kaiken.

Nappaan pienestä korista, joka on kiinni suihkun seinässä, shampoon ja tursutan sitä kädelleni.

Alan hitaasti hankaamaan shampoota hiuksiini. Vaniljan tuoksuinen shampoo alkaa tuoksumaan koko kylpyhuoneessa. Rakastan tätä shampoota.

Saan lopulta usean minuutin jälkeen itseni pestyä. Sammutan veden tulon ja vedän suihkuverhon pois edestäni. Tallustan vettä valuen hakemaan pyyhettäni. Löydän pyyhkeeni toiselta puolelta pientä kylpyhuonetta. Kietoudun siihen ja otan toisen pyyhkeen ja kiedon sen hiuksieni ympärille.
.
.
.
Menen peilin luokse ja tuijotan itseäni siitä. Surulliset kirkkaan siniset silmät tuijottavat minua takaisin. Kasvoni ovat kalpeat, ja näytän siltä, että kohta pyörtyisin.

Peilikuva alkaa koko ajan inhottaa minua.

Siirrän katseeni olkapäälle ja näen siinä pieniä punaisia jälkiä. Lasken pyyhettä hieman alaspäin ja punaiset jäljet jatkuvat.

Miksi en aikaisemmin huomannut noita?

Paha olo ja ahdistus valtaavat minut. Kyyneleet alkavat valua taas silmistäni kun edes ajattelen Joshin käsiä ihollani.

Ja sitten katseeni osuu pieneen punaiseen sheiveriini.

En tiedä mistä ajatus tuli.

Enkä tiennyt, että joku oikeasti tekisi niin.

Mutta niin minä tein.

Tartuin sheiveriini ja vein sen ranteelleni. Vedin pienen ohuen haavan. Tuska loppui siihen. Kuin seinään.

Tuijotan kuinka haavasta alkaa pikku hiljaa pulputa verta.

Minä viilsin itseäni. Voi hitto, minä viilsin itseäni.

Paniikki valtaa minut ja heitän sheiverin lattialle ja juoksen kaapille. Etsin sieltä ripeästi laastarin ja peitän haavani.

Tämä fyysinen kipu ei ole mitään henkiselle kivulleni.
.
.
.
.
.
toivottavasti tykkäsit:3 saattaa olla kirjotusvirheitä, viisasta kirjottaa yöllä näitä ja sitä rataa