Angel

osa 3

*agnesin nk*
.
.
Vapisevat käteni tarttuvat keittiöveitsen ympärille. Koko kroppani tärisee. Pelosta. Inhosta.

Vilkaisen itseäni peilistä. Takaisin minua katsovat itkuiset siniset silmäni. Ripsivärini on valunut pitkin poskia ja mustat hiukseni ovat sotkuisella nutturalla ja pienet karanneet hiukset ovat liimautuneet kasvoilleni kyyneleiden takia.

Siirrän katseeni takaisin ranteelleni. Vanhat arvet paistavat siitä. Mutta uusia haavoja ei ole. Kaikki on arvilla. Haluanko todella tätä?

Muistelen hiljaa viime kertaa. Tämä helpotti. Tämä oli parempaa kuin se henkinen kipu. Tämä sai minut tuntemaan olevani elossa.

Vien terän lähelle rannettani, vanhan haavan viereen joka on mennyt juuri umpeen. Mietin hetken vielä tätä asiaa, mutta se mitä hän  teki minulle, sattuu enemmän ja painan terän ihoani vasten. Sitten vedän.

Henkinen tuska häviää ja fyysinen kipu korvaa kaiken. Kaikki tuntuu yhtäkkiä niin helpolle. Olen elossa. Ajatuksia ei ole. Kaikki äänet päässäni ovat kerrankin hiljaa.

Vilkaisen rannettani. Verta on tullut paljon. Sitä tippuu lattialle pieninä pisaroina.

Iskee paniikki.

Ja katumus.

Nousen ripeästi lattialta ylös ja suuntaan yöpöytäni luokse. Avaan laatikon ja vedän sieltä nenäliinan ja painan sen rannettani vasten. Sitten kiirehdin keittööni, jossa on ensiaputavarat. Avaan lukitun kaapin ja otan sieltä laastareita, sideharsoa ja puhdistus aineen.

Otan nenäliinan haavani päältä pois. Veren tulo ei ole loppunut vieläkään.
Puhdistan haavan nopeasti ja laitan siihen laastarin.
Teen sideharsolla haavan kohdalle painesiteen.

Haen mustan hupparini huoneestani ja vedän sen päälleni.

No one will see,
no one will care.
.
.
.
"Eden, tiedätkö sinä sen bändin? Sen suositun, jossa on se yksi blondi?" kysyn Edeniltä täyttäen pussia asiakkaan ostoksilla.

"Ai se One Direction?" Eden katsoo minua hieman hämmentyneenä ja antaa asiakkaallemme vaihtorahat takaisin.

"Joo, joku sellainen", sanon ja ojennan pussin täynnä erilaisia leivoksia asiakkaallemme. "Niin se blondi tyyppi. Niall? Tiedät varmaan sen?"

Eden näyttää hetken mietteliäältä, kunnes nyökkää pienesti. "Tiedän. Kuinka niin?"
Punastun pienesti ja käännän pääni pois päin Edenin kysyvästä ilmeestä.

"Sain hänen numeronsa eilen", mumisen hiljaa ja käännyn ympäri hakemaan lisää sämpylöitä keittiöstä.

"MITÄ?" Eden melkein kiljaisee ja tarttuu käsivarrestani kiinni, pyöräyttäen minut ympäri.
Nyökytän hänelle pienesti päätäni.
"Vitsailet?" Eden yrittää etsiä kasvoistani jotakin merkkiä, että tämä kaikki olisi joku vitsi. Muttei ole.

"En. Mutta en tiedä onko se oikea... Kun..." Hiljenen hetkeksi.

"Kun mitä?" Eden yrittää lypsää tietoa minulta.

"Kun laitoin hänelle tänään viestiä, ehdottaen tapaamista. Hän ei ole vieläkään vastannut siihen. Ja kello on sentään jo..." Vilkaisen nopeasti kelloa. "Puoli kolme."

Eden näyttää mietteliäältä. Hän on juuri avaamassa suutansa, kunnes ovikello kilahtaa. Käännymme molemmat katsomaan oven suuntaan.

Sieltä tulee blondi mies. Niall. Sydämeni syke kohoaa hieman. Voi hitto en halua olla täällä. Hän varmaan nauraa minulle kun ehdotin tapaamista.

Mutta hän ei ole tällä kertaa yksin. Nialin perästä tulee Nialia paljon pidempi mies. Hänellä on pitkät ja kiharat hiukset. Vihreät kiiltävät silmät.
Pitkä hiuksisen takaa tulee tuota paljon lyhyempi mies, Nialiakin lyhyempi. Hänellä on sotkuiset ruskeat hiukset ja siniset silmät.
Hänen vierellään on vihreä silmäistä miestä hieman lyhyempi mies. Hänellä on lyhyimmät hiukset tästä porukasta, ruskeast sellaiset. Silmät hänellä on suklaan ruskeat.

"Hei Agnes", blondi tulee kassalle ja hymyilee minulle. Hymyilen hänelle pienesti takaisin.
"Sain viestisi. Olisin vastannut siihen, mutta ajattelin tulla sopimaan asiasta näin kasvotuste, tiesin että löytäisin sinut täältä."
Punastun pienesti ja näen kuinka Eden virnistää minua päin.

"Okei. Mitä saisi olla?" Yritän vaihtaa puheenaihetta, kun Eden on kiusallisesti vieressäni.

"Neljä sämpylää ja croissantia", vihreä silmäinen mies vastaa minulle. Käännän katseeni Nialista häneen, tuijottaen häntä hetken. Sitten nyökkään ja alan toimimaan.

"Tässä on muuten Harry, Louis ja Liam", Niall osoittaa jokaista vuorotellen. Vihreä silmäinen sai nimekseen Harry, sinisilmäinen Louis ja suklaan ruskeat silmät omistava sai nimekseen Liam.
Nyökkään hänelle ja ojennan ostokset.
Eden sanoo hinnan ja hoitaa raha asiat. Minä tuijotan Nialia.

"Miten on Agnes? Monelta pääset tänään?" Niall antaa leivospussin Harrylle ja nojautuu pienesti tiskille.
Vilkaisen kelloa ja se näyttää varttia vaille kolmea.

"Ummm... Pääsen nel-"

"Hän pääsee nyt. Menkää ulos odottamaan, hän käy vain vaihtamassa vaatteensa", Eden lopettaa puheenvuoroni puolestani. Käännän katseeni häneen hämmentyneenä. Niall nyökkää ja häviää poika porukkansa kanssa ulos.

"Mutta työvuoroni loppuu vasta neljältä?" Katson Edeniä hieman ihmeissäni.  Eden huokaisee pienesti.  "Sinä tarvitset piristystä. Mene viettämään hänen kanssaan aikaa. Minä pärjään leipomon kanssa." Eden hymyilee. Kiitän häntä tuhannesti ja lähden pukkareille. Vaihdan vaatteeni ja menen ulos.

/// melkei kuukauteen ei ollenkaan osia:Dd hups. :3
ja tänki kirjotin puoliks äikän tunnilla ja puoliks bussissa, nii kirjotusvirheitä on ja tosi tökköstä mutta en nyt korjaile niitä.
Toivottavasti näemme pian uudestaan😂😚
all the love P