Kaikki ahdistaa

Rakkaus ahdistaa

Romantiikka ja rakkaus ovat kaikkialla mediassa, elokuvissa ja kirjoissa. Niitä näkee ja kuulee kaikkialla joka päivä kaiken aikaa.

Etenkin teininä sitä näkee kaikkialla, ja on eräänlaista painetta alkaa seurustelemaan tai löytää joku. Koko yhteiskunta tuntuu huutavan jäät paitsi, tai että jäät jälkeen. Mutta entä jos ei ole valmis tai on aromantikko? Mitä sitten, kun kaikessa on aina rakkaustarina jota ei välttämättä tahtoisi edes lukea/katsoa?

On naurettavaa, miten sinkkuna oleminen tuntuu olevan tabu ikuisesti sen jälkeen kun täytät 12 tai viimeistään 18 vuoden iässä, etenkin jos olet naispuolinen. Myöskin ne ikuiset "kyllä sinulle vielä joku löytyy", "ehkä sinulla on liian korkeat standardit" ja "kyllä on aikaa" kommentit ärsyttävät. Kiitos kysymästä Marjatta, mutta ei kiinnosta vastaukseen saa aina jälkikommentin "kyllä sun mieli vielä muuttuu."

Ainut sopiva aika olla sinkku on kun kumppani on kuollut, mutta puolen vuoden päästä siitäkin alkaa kinuaminen siitä että etsisi uuden. "Että pääsisi yli ja menisi eteenpäin." Petteri hyvä, mistä sinä tiedät milloin joku on valmis menemään eteenpäin?

Etenkin huomaa tyttöjen ja poikien eron tässäkin asiassa. Tytöille syötetään usein pienestä pitäen asennetta, että rakkaus määrittää sinut ihmisenä. Että tarvitset toisen ihmisen rakkautta ollaksesi hyvä ihminen. Jos poika lyö/kiusaa tyttöä, usein sanotaan se varmaan tykkää sinusta. Ehkä tämä on syy siihen, että tytöt usein ihastuvat juuri niihin poikiin jotka ovat pahiksia tai kusipäitä...

Mitä lapsena oppii sen vanhana taitaa, eikö niin :-)?

Pojille joskus taas tunnutaan opetettavan erilainen näkökulma kuin suoraan valtaistuimelta, muut ihmiset alapuolella. Myös "isot pojat ei itke" tuntuu vaikuttavan siihen, että egoa kasvatetaan suojeluvaistona ja suhteessa toista osapuolta satutetaan vahingossa, koska rakkaus ja ihailu vastakkaiselta sukupuolelta on odotettavaa. Ja näin meillä on nyt kasa miehiä, jotka eivät osaa rakastaa vahingoittamatta toista osapuolta.

Entä jos ei ole valmis? Missä esitetään jotain tunnustusta ihmisille jotka eivät halua sotkeutua suhteisiin, kukin omista syistään? Entä jos ei vain ole tavannut ketään kiinnostavaa?

On vituttavaa olla ikuisen paineen alla hankkia joku.

Oma tilanne on sitä luokkaa, että itsestä huolehtimiseen menee 90% ajasta, eikä kumppani varmaankaan olisi tyytyväinen jos häneen kuluisi vain se 10%...

Vittuuntunut Lasityttö kuittaa ja poistuu!