Marcuksella ja Martinuksella on Suomessa keikka jonka päätteeksi heille kerrotaan että kaksi tyttöä oli joutunut lähtemään ambulanssilla pois hartwall areenan keikalta (fan fact tää on true story ja näin kävi mulle ja mun kaverille xD) ja löytävät...
Koko viikon olin puhunut Tiinuksen kanssa puhelimessa ja snäpännyt hänelle. Oon vaan huomannut että ainakun häneltä tulee viesti tai hän soittaa minulle, tuntuu siltä että jokin sisälläni syttyy.
Tälläkin hetkellä valitan hänelle snäpissä siitä kuinka paskaa kouluruoka on ja älkää käsittäkö väärin Tiinus on hyvä kuuntelija ja sitä ei kiinnosta se että valitan koko ajan!
Tinus laittaa kuvan jonka on näemmä ottanut mac mutta se saa punan leviämään kasvoilleni:
Ups! Ten obraz nie jest zgodny z naszymi wytycznymi. Aby kontynuować, spróbuj go usunąć lub użyć innego.
"Hei mitäs sää siellä hymyilet ja punastelet!" Kuulen parhaan kaverini huutavan loukkaantuneena.
Nauran hänen reaktiolleen.
"Mac ja Tinus laitto just niillä on ikävä!" Sanon iloisesti ja tällä kertaa olen ihan aidosti iloinen joka on tunne jota en ole pitkään aikaan tuntenut.
"Hei vastaa sille jotai!" Anni huutaa ja otan meistä kuvan ja kirjoitan tekstiksi meilläkin teitä😘. Lasken puhelimeni alas ja lähden tunnille ja arvannut yhtään että tämä tulisi tapahtumaan.
1vko aijjemmin:
Martinuksen nk:
Lopetin juuri minun ja Bellan ensimmäisen puhelun ja sisälläni kihelmöi. Tuntui siltä että olisin taivaassa.
"Mitäs hymyilet velipoikaseni" kuulen Markuksen äänen joka on ilmeisesti juuri saapunut parvekkeelle.
"En mitään" sanon ja virnistän tuolle.
"Mä tiiän et siä oli Bella. Stalkkasin sua koko ajan tästä." Hän sanoo ja osoittaa takanani olevaa ikkunaa.
"Sää mulkku!!" Sanon ja juoksen hänen päälleen ja alotan leikkitappelun.
"Ai sulla taitaa olla tämmönen vähän villimmän leikin leikkiminen mielessä Bellaa varten!" Marcus sanoo ja heiluttaa kulmakarvojaan.
"Bro hei mä tiiän et sulla on toi sama mielessä Annia varten mutta sitä ei tarvi väittää et mä olisin sen keksinyt" sanon puolustukseksi ja Marcus punastuu hieman.
"HA!! mä arvasin" huudan ja alan hyppiä ilosta.
"Joo mut hei iha tosissaan me asutaan näin kaukana ja ei olla ikinä nähty niitä ja mitä jos ne ei tykkääkään meistä sit kun ne näkee meiät in real life?" Marcus sanoo ja palaan pilvien päältä hyppimisestä takaisin maan päälle todellisuuteen.
"No sit me mennään sinne!" Huudan yhtäkkiä.
"Ai minne? Suomeen vai? Ei meillä oo aikaa! Meillä on hirveesti koulu hommia ja luuletko että mutsi ja faija päästää ku nyt kerranki ollaan kotona eikä missää matkalla!"
"Rakas veliseni avaa nyt silmäs tää saattaa olla vaa yks mahdollisuus ku ikinä nähään ne ja mä tiiän sä oot korvias myöte lätkäs siihe Anniin! Ja ihan varmana haluaisit nähä sen eli mikä nyt pidättää sua!"
Marcus miettii hetken ja lopulta hiljaisesti vastaa: "mä pelkään että se ei tykkää musta takasi tai et sillä on jo jätkä"
Katson veljeäni ihmeissäni sillä en ole ikinä nähnyt häntä olevan noin vakavissaan minkään asian suhteen.
"Kuule se selviäs vaan yhdellä tavalla" sanon ja virnistän tuolle.
"no ööh.....voitaishan me kai ees kysyy..?"
"HYVÄ NYT MENNÄÄN!!" Otan veljeni ranteesta kiinni ja vedän hänet alakertaan.
_______________________________
1vko myöhemmin:
Lopulta saimme vanhemmilta luvan ja he halusivat jopa tulla mukaan.
Olimme lentokoneessa ja snäppäsin samalla Bellalle, mutta hänellä ei näyttänyt olevan aavistustakaan että me ollaan tulossa joka on hyvä sillä haluan yllättää hänet.
Laskeuduimme terminaaliin klo 13.07 ja lähdimme Marcuksen kanssa saman tien kipittämään kohti Annin ja Bellan koulua.
_______________________________
Koulu oli ulkoa aika yksin kertainen harmaa TODELLA vanha rakennus keskustassa jossa oli kuvioidut seinät. Kävelimme sisään ja tärisin sillä tajusin että nyt on se hetki.
Bellan nk:
Ei saatana kuinka vihaan koulua. Meillä oli siis matikan tunti ainoa tunti jolle anni oli siirretty samaan luokkaan mutta silti meiät pistettiin istumaan ihan eri puolille luokkaa. Olin koko tunnin yrittänyt löytää pakoreittiä ulos tästä helvetistä mutta sellasta ei näyttänyt olevan saatavilla. Tuntia oli jo mennyt onneksi yli puolituntia ja minun pitäisi kestää tätä enään 15 minuuttia niinkuin kiitos luojan!
Juuri kuin olin aloittamassa tekemään tehtäviä joku koputtaa oveen. Opettaja menee avaamaan sen ja kun näen ketä oven takana on meinaan pyörtyä.
Hieron silmiäni onks tää unta? Pyörryinkö mää lopulta ja nyt oon koomassa? Katson nopeasti Annia joka on ihan yhtä shokissa kuin minä nähtävästi.
Leukani on varmaan lattiassa asti ja lopulta aivoni raitistuvat (raitistuvat XD niinku enkö parempaa sanaa keksi) tästä shokista ja nousen kiljuen ylös ja suoraan sanoen juoksen heidän luokseen ja hyppään Tiinuksen syliin ja tömähdämme suoraan koulun ihanalle lattialle. Hän kietoo kätensä heti ympärilleni ja sulkee minut käsiensä suojaan.
Kuulen pian kuin joku muu mätkähtää viereemme maahan ilmeisesti Anni ja Marcus.
Olen niin iloinen paras kaverini ja minä olemme molemmat löytäneet upeat jätkät joita emme todellakaan aijjo menettää.
Jossain vaiheessa huomaan että olin liikuttunut niin paljon että olin jopa alkanut itkemään ja silloin tunnen Tiinuksen rutistavan minua vielä kovempaa.
Ja silloin rutistan tätä miestä niin kovaa että en ikinä aijjo päästää häntä menemään en ikinä.
Hei kattokaas näätte mua nyt täällä vähän enemmän kun ootte tottunu mut joo inspis iski!💛💛 te tiedätte mitä tehdä ja kiitos kun luit ja taas kerran hyvää yötä!🖤
