Epäonnen kesä

"Pelastus!"

Hengitin hitaasti hermostuneisuuttani sisään ja ulos. Olin lukenut miten pitää toimia tässä tilanteessa. Sitä ei saa katsoa silmiin ja sille ei saa kääntää selkäänsä. Sille pitää puhua rauhallisesti ja ei todellakaan saa lähteä juoksemaan.

"Arvaako kukaan mistä on kyse... Jos arvas niin, joo; edessäni seisoo hievahtamatta jättimäinen karhu...  Siis karhu! En oo ikinä nähny karhua ees eläintarhassa. Ja mä luulin, et mun onni ois kääntyny. Ha!"

"Okei pieni; tai siis aika iso pörrönalle, mä taidankin tästä lähteä. Mulla on muuta hommaa ja tuskin sua kiinnostaa" puhelin sille rauhallisesti. Vaikka omasta mielestäni osasinkin  toimia aika vakuuttavasti, se lähestyi uhkaavasti. Tunsin kuinka se liikkui sitä mukaa lähemmäs, mitä kauemmas ehdin päästä.

"Tietääkö kukaan sitä pakonomaista pelastautumisjärjestelmää sun pään sisälläs. Sitä missä pelko voittaa järjen ja tekee hätiköityjä ratkaisuja. Sillä mun hälytysjärjestelmä alko toimiin ja jalat ei vaan pysyny enää paikoillaan. Oli pakko lähtee juokseen. Ja se ei ehkä ollu järin hyvä idea..."

Ei voi olla todellista!.. Tää on kun mun unesta. Siinäkin mä lähdin juoksemaan pakoon, mutta en vaan kerinnyt näkeen mitä. Siis oliko siinäkin tää sama karhu! Voi luoja, mä niin kuolen nyt! 

Loikin ketterästi mättäältä toiselle väistellen samalla niiden päälle kietoutuneita puiden juuria. En halunnut katsoa taakseni. En vain halunnut tietää kuinka lähellä se oli. Kuinka nopeasti kuolisin.

Viimein hengästyneenä puhkuen ja puhisten katson taakseni, eikä se ole enää siellä. Huokaisen helpotuksesta... "Oliko tää nyt tässä... Eikö se viitsinyt jatkaa kauempaa. Kävipä hyvin, turhaan pelkäsin", pöpötän itselleni, ja

Jonkun matkaa käveltyäni huomaan yllätyksekseni, että kauempaa, parinkymmenen metrin päästä nousee savua... Voisiko se olla? Juoksen sitä kohti ja kyllä; mökki. "Pelastus!" huudahdan onnesta... Voisiko enää paremmin mennä; ensin pelastuin karhun hyökkäyksestä ja nyt tämä!

Alan juoksemaan vielä entistä kovemmin. "Tää on ollut ihan paras päivä ikinä! Tuuria on ollut mulla matkassa, vaikka kyllä vois ehkä vähän paremminkin mennä, mut siitä viis......  Ehkä on hitusen epäilyttävää, että keskel metsää on mökki, ja että joku haluais olla täällä, mutta en pane pahaks tässä tilanteessa joten...

Hiivin parin metrin päähän ja alan tarkastella lähempää. Ränsistyneen mökin vihreä väri on haalistunut ja muuttunut miltei valkoiseksi. Kärpäsen kakkaa ja hämähäkin seittejä on ikkunat niin täynnä, ettei niistä näe läpi.... Muutenkin mökki näyttää siltä, että kukaan ei oo pitkään, pitkään aikaan käyny ees sisällä... Mutta jos savua nousee piipusta, niin sittenhän.....
Ei, ei ja EI!