Valmiiksi rikki

Luku 2: Take my broken heart with you

I'm letting go
'Cause I can't take this anymore
Since you broke my heart in two

I've been a little crazy lately
I've been out of my head
I remember every word you ever said
And, oh, I, I never thought you would betray me
A whole lotta regret
I cannot believe we're coming to an end

And now you got me feeling so damn low

I'm letting go
'Cause I can't take this anymore
Since you broke my heart in two
And now I know
That you don't love me anymore
So take my broken heart with you

I've been a little lonely lately
I can't sleep in this bed
I remember every night we ever spent
And, oh, I'm hearing every word you told me
It's stuck in my head
All your promises were broken in the end

I'm letting go
'Cause I can't take this anymore
Since you broke my heart in two

I've been a little crazy lately
I've been out of my head
I remember every word you ever said
And, oh, I, I never thought you would betray me
A whole lotta regret
I cannot believe we're coming to an end

And now you got me feeling so damn low

I'm letting go
'Cause I can't take this anymore
Since you broke my heart in two
And now I know
That you don't love me anymore
So take my broken heart with you

I've been a little lonely lately
I can't sleep in this bed
I remember every night we ever spent
And, oh, I'm hearing every word you told me
It's stuck in my head
All your promises were broken in the end

And now you got me feeling so damn low

I'm letting go
'Cause I can't take this anymore
Since you broke my heart in two
And now I know
That you don't love me anymore
So take my broken heart with you

We could've been something
But now you got me feeling down, down, down
Down, down, down
We could've been something
But now you got me feeling down, down, down
Down, down, down

I'm letting go
'Cause I can't take this anymore
Since you broke my heart in two
And now I know
That you don't love me anymore
So take my broken heart with you
I'm letting go
'Cause I can't take this anymore
Since you broke my heart in two
And now I know
That you don't love me anymore
So take my broken heart with you

Kiskaisen nappikuulokkeet korviltani ja huokaisen. Miten biisin sanat voivatkaan kuvata noin hyvin tätä tilannetta? Aksu tuijottaa minua luokkahuoneen toiselta puolelta, on matikan tunti. Opettaja selittää meille jotain turhaa, jota kukaan ei vaikuta kuuntelevan.

Alan selata instagramia, koska en muutenkaan pidä matikasta. Vieressäni oleva tyttö mässyttää kovaäänisesti purkkaa ja sen tekokynnet naputtavat pulpettia.

"Voitko lopettaa?", kysyn siltä ärsyyntyneenä ja sen tarkasti nypityt kulmakarvat kurtistuvat, kun se kuulee mun sanat.

"Minkä?" se kysyy ja jatkaa hermoja raastavaa pulpetin näpyttelyä.

"Ton naputtamisen noilla sun tekokynsillä", mä sanon. Sen ilme muuttuu sekunneissa loukkaantuneeksi.

"Nää on aidot!" se kivahtaa niin kovaa, että osa luokkaa höristää kiinnostuneena korviaan.

"Joo, yhtä aidot ku sä itekki", vastaan hänelle ilkeästi, saaden tappavan katseen itseeni. Tyttö heilauttaa hiuksiaan ja siirtää sitten tuoliaan minusta kauemmaksi. Tuhahdan.

Jatkan puhelimen selailua ja tunnen Aksun katseen itsessäni. Onko hänen pakko kokoajan tuijottaa minua?

"Jani, mä oon nyt huomauttanut monta kertaa tosta sun puhelimen käytöstä", opettaja ilmoittaa vittumaisena. "Tuo se tänne eteen"

"En", mutisen hänelle. Tää päivä on jo muutenkin pilalla.

"Mitä?"

"En, mä lähen vittuun", ilmoitan, otan reppuni, nousen ylös ja lähden kävelemään ovelle. Nyt kaikkien kiinnostus viimeistään heräsi.

"Sä et voi vaan lähteä kesken tunnin!" opettaja mäkättää. Jätän hänet hetkeksi huomiotta, avaan luokkahuoneen oven ja käännyn sitten.

Hymyilen opettajalle leveästi.

"Mitä sä oikein teet?" Aksu kysyy äänettömästi toiselta puolelta luokkaa.

"Enkö?" vastaan opettajalle, käännyn ja paiskaan oven kiinni perässäni. Suunnistan koulun tyhjää käytävää pitkin ulko-oville ja tungen kuulokkeet takaisin korvilleni. Mä niin vihaan tätä päivää. Vihaan koulua, vihaan Aksua. Vihaan nähdä Aksussa ne piirteet mitä rakastin. Vihaan sitä kaikkea.

Kävelen tuttua reittiä kotia kohti, mutta käännyn juuri ennen pihatietä vasemmalle. Menen sillan yli ja sen jälkeen pomppaan tien reunassa olevan aidan yli. Kenkäni meinaavat lähteä liukumaan, kun laskeudun jyrkkää mäkeä alas. Istun aivan joen luokse ja alan heitellä kiviä sinne.

"Jani?" Aksun ääni huhuilee takaani, eikä mene kauaa, kun tuttu hahmo, onkin jo istunut viereeni. En edes kysy miten hän lähti pois tunnilta, varmaan vähemmän dramaattisesti, kuin minä.

"Eikö tää pelota sua yhtään?" kysyn sen sijaan ja Aksu näyttää hämmentyneeltä.

"Mikä?" Aksu kysyy hämillään ja hänen katseensa on minussa.

"Tää meiän juttu. Se mitä ollaan nyt, se mitä ei olla enää", selitän hänelle. Aksu nyökkää.

"Vähän", se myöntää. Tulee hiljaisuus, kurkussani on iso pala.

========

"Tiesitkö, että pojatkin voi rakastaa toisiaan?" kysyn Aksulta välitunnilla, kun me istutaan kahdestaan keinuissa. Lehdet tippuilevat puista ja tuuli on kova.

"Hyi", Aksu sanoo ja hidastaa vauhtiaan keinussa. "Toi on ällöä", Aksu väittää. Mun huulet mutristuvat.

"Eihän oo!" väitän vastaan, vaikka ajatus kuulostaakin hiukan oudolta. Aksun vauhti pysähtyy kokonaan.

"Nainen ja mies rakastavat toisiaan, niinkuin äiti ja isi", Aksu sanoo viisaasti. Minä pudistan päätäni.

"Mä ainakin rakastan sua", sanon hänelle. Aksu näyttää kauhistuneelta.

"Hyi, haluatko sä ihan pussata mua?" se kysyy irvistäen.

"No yök, en", vastaan hänelle lähes yhtä kauhistuneena.