Fix Me » Yoonmin

«1»

Hätkähdin hereille painajaisunestani herätyskelloni ärsyttävään ääneen. Kukapa sitä ääntä ei vihaisi, aamuisin kun haluaisit nukkua pitkään mutta ääni herättää sinut takaisin karuun maailmaan.

"Yoongi ala nousta ettet myöhästy koulusta!" Äitini huuto kuului alakerrasta ja sen jälkeen ulko-ovi pamahti kiinni. Äitini oli lähtenyt töihin. Nousin hitaasti istumaan sängylleni. Tunsin kädessäni kipua, johon viimeksi eilen olin painanut sen tutun metallisen terän. Katsahdin käsiini paljon viiltoja. Toiset ei niin syviä ja toiset sitäkin syvempiä. Enenpää miettimättä nousin sängyltäni ja suuntasin tieni kylpyhuoneeseen. Otin väsyneesti vaatteeni pois ja astuin suihkuun.

Käänsin veden päälle. Murahdin kun tunsin jääkylmän veden ihollani, mutta pian vesi lämpeni ja astuin sen alle kunnolla. Kun olin viivytellyt tarpeeksi suihkussa käänsin sen pois päältä ja astuin suihkukopista pois. Otin pyyhkeeni ja kuivasin sillä nopeasti itseni ja kiedoin sen vyötärölleni ja astelin kylpyhuoneesta pois.

Otin kaapistani tummanpuhuvan bändihupparin, mustat revityt pillifarkut ja tietenkin sukat. Kun olin pukenut katsoin kelloa

"7.48, saatan olla ajoissa tänää" mumisin itselleni samalla nostaen reppuni olalleni. Repussa oli rasia metallisia kauniita teriä, sekä jotain koulutarvikkeita. Laahustin rappuset alas ja katsahdin keittiöön. En kerkeäisi syödä nyt mitään. Laitoin kuluneet converset jalkaani ja lähdin kävelemään kohti koulua.

Astuin koulun pihalle juuri kun kellot soivat. Kaikki ryntäsivät heti sisälle, minulla ei ollut kiire. Astelin sisälle kouluun kuin hidastetussa filmissä. Jäin odottamaan luokan viereen opettajaamme. Kaksi poikaa juoksivat kilpaa käytävällä ja nauroivat. Miten jotkut jaksoivat olla iloisia? Pian opettajan saapumisen jälkeen istuin jo paikallani luokan takarivissä odotellen viellä muita oppilaita. Juuri kun opettaja oli sulkemassa ovea kuulin jonkun juoksevan ovelle. Pian opettajan perässä luokkaan asteli lyhyt, mutta ei kuitenkaan paljon minua lyhyempi hahmo jolla oli lyhyet vaaleanpunaiset hiukset valkoinen t-paita, vaaleanpunaiset polvisukat ja hame.

"Tänään meille tulee uusi oppilas! Haluatko esitellä itsesi?" Opettajamme melkein huusi luokalle samalla korjaten tiukkaa nutturaansa. Pian hahmo asteli opettajamme eteen.

"Mun n-nimi on Park Jimin j-ja me muutettin mun perheen kanssa tänne vasta v-vähän aikaa sitten." Hahmo mumisi pienellä äänellä.

"Siis ootko sä tyttö vai poi-" opettaja keskeytti yhden oppilaan ilkkuvalla äänensävyllä huudetun lauseen, käskemällä Jiminin tulla istumaan viereeni.

Katsoin Jiminiä joka istahti ujosti viereeni. Tietenkin hänet oli laitettu siihen istumaan, sillä eihän muualla luokassa ollut tyhjiä paikkoja, paitsi aina minun vieressäni. Yhtäkkiä kuulin pojan pienen äänen vierestäni.

"M-mä oon poika" tämä lausahti ja painoi päänsä alas ja heilutteli jalkojaan.

En osannut vastata mitään joten nyökkäsin vain päätäni ja käänsin katseeni opettajaan. Tunti mateli eteenpäin hitaasti ja naputtelin kynälläni pulpettia.

"Olkaa kiltisti täällä, kun käyn monistamassa pari monistetta teille!" Opettaja kajautti ja siinä samassa tämä oli kadonnut luokasta. Puolet oppilaistaa alkoivat hetii huutelemaan ja jotkut hyppivät pulpeteilla. En tosiaan uskonut olevani yhdeksännellä luokalla, tai olinhan minä parikertaa jäänyt luokalleni, mutta silti. Pian kuitenkin hätkähdin ajatuksistani.

"Siis sinä Jimin, nii ootko sä tyttö vai poika!? Kuitenki oot ruma ja vitun säälittävä, painu vittuu täält!" Yksi ärsyttävimmistä pojista luokalla huusi. Vieressäni oleva poika purskahti itkuun ja painoi päänsä polviinsa.

"Turpa kiinni paskiaiset!" Huusin takasin luokalle ja he lopettivat nauramisen. Suunnilleen kaikki koulustani pelkäsivät minua. Olihan minusta kaikenlaisia huhuja kulkenut siitä että olisin joku huumediileri, siihen että olisin hakannut joitain vanhempia sairaalakuntoon. Ihmettelin kuitenkin, sillä yleensä en puolustellut ketään mutta nyt minulle tuli kauhea tarve suojella tuota vaaleanpunahiuskista kaunista poikaa.

Words: 546

No siinä ois sitte ensimmäine osa tätä mun aika turhaa kirjaani, mutta joo ei tässä varmaa kauheesti muuta.