Fix Me » Yoonmin

«2»

Jimin POV

Kävelin tiellä hitaasti kotiin päin. Olin rynnännyt koulusta pois heti sen loputtua, niin että ne ilkeät pojat eivät kerkeisi haukkua minua enempää, mutta ilmeisesti turhaan.

"Hei kattokaa, se homo on tuolla!" Kuulin huudon ja naurua takanani ja käännyin katsomaan. Näin sen pojan joka oli luokassa haukkunut minua rumaksi ja säälittäväksi. Pojalla oli myöskin pari kaveria mukana, jotka heiluttelivat keskisormiaan minulle. Lähdin juoksemaan pois poikien näköetäisyydeltä itku kurkussa, kunnes tunsin että törmäsin johonkin.

"A-anteeks, mun ois pitäny varoa, ant-" Sopersin ja koitin pidättää itkuani. Katsahdin ylös ja valmistauduin haukkuvaan tai ilkeään kommenttiin, siitä kuinka tälläisen homon pitäisi varoa muita ja polvistua heidän eteensä jos teki jotain väärin. Näin kuitenkin sen tutun pojan hieman huolestuneet kasvot, sen pojan joka oli puolustanut minua kaikilta satuttavilta sanoilta.

"Ootko sä kunnossa?" Poika, jonka nimekseni muistelin Yoongi kysyi. Vilkaisin taakseni ja ne ilkeät pojat olivat lähteneet pois.

"J-joo oon mä." Vastaan ja hymähdän hiljaa. Tämä Yoongi vaikutti todella mukavalta, ainakin erilaiselta kun muut. Haluaisin Yoongin kaverikseni, mutta ei kukaan taas haluaisi minua.

"Haluaisitko sä tulla meille?" Havahduin ajatuksistani ja katsoin Yoongia hölmistyneenä. Nyökkäsin ja hymyilin hieman ujosti.

"Mä en asu kauheen kaukana." Yoongi kertoi ja lähti kävelemään samaan suuntaan missä itsekin asuin. Lähdin kävelemään Yoongin perään ja jäin tepastelemaan pojan vierelle. Vilkuilin välillä Yoongia, joka selaili puhelintaan keskittyneesti. Mielestäni Yoongi oli todella komea ja varmaan kaikki tytöt palvoivat häntä. Uskoin kuitenkin, että Yoongilla oli joku malli tyttöystävänä, joku jolla oli mahdottoman hyvä kroppa ja tuhansittain instagram seuraajia. Pitkät hiukset ja kauniit kasvonpiirteet. Jimin sulla ei ole mitään mahdollisuuksia.

"Käännytään tästä vasemmalle." Yoongi ohjeisti ja osoitti tietä. Oma kotini sijaitsi melkein vastapäätä sijaitsevan tien loppupäässä. Hymyilin ajatukselle, että asuimme Yoongin kanssa yllättävän lähekkäin. Kävelimme vielä hetken tietä jossa talot näyttivät aika kalliilta, kunnes Yoongi pysähtyi yhden valkoisen modernin talon eteen.

"Mä asun tässä." Yoongi sanoi ja kävelimme pojan kodin ovelle. Yoongi koitti avata ovea joka oli ilmeisesti lukossa. Poika tunnusteli taskujaan ja kirosi.

"Mulla ei oo avaimia mukana ja ovi on lukossa." Yoongi totesi hieman ärsyyntyneellä äänensävyllä. Yoongi katseli taloa, ja huomasi hänen huoneensa ikkunan olevan auki.

"Jimin pystyisitkö sä mitenkään kiivetä noi tikkaat ylös ja mennä tosta ikkunasta sisälle? Toi ikkuna on mun huoneen, heti kun meet mun huoneen ovesta ulos niin siinä on rappuset alas ja siinä heti vasemmalla on eteinen ja siinä ulko-ovi. Ja sitte avaisit sen ja mäkin pääsisin sisälle?" Yoongi ei kerennyt edes kertoa ehdotustaan loppuun, kun olin jo heittänyt vaaleanpunaisen sydänkuvioidun reppuni hänelle ja astelin tikkaiden luokse. Halusin tehdä vaikutuksen Yoongiin, en halunnut olla nössö, joten lähdin kiipeämään tikkaita ylös.

"Hyvä Jimin!" Kuulin Yoongin huudon alhaalta ja hymy kohosi kasvoilleni. Ryömin ikkunasta sisälle ja silitin vaatteitani siistimmin. Katselin hetken Yoongin sotkuista huonetta ja lähdin kävelemään varovasti ovelle päin, varoen astumasta minkään päälle. Astelin hiljaisesti rappuset alas ja käännyin vasemmalle niinkuin Yoongi oli ohjeistanut. Avasin ulko-oven ja näin sen takana hennosti hymyilevän Yoongin. Yoongi astui sisälle ja laittoi oven perässään kiinni.

"Kiitos." Yoongi sanoi ja ojensi reppuni takaisin. Yoongi sanoi menevänsä laittamaan meille välipalaa ja jäin eteiseen vielä seisoskelemaan.

Yoongi oli koskenut reppuuni, halasin reppuani ja punastuin hieman, hän tosiaan oli koskenut reppuuni. Tiesin nyt jo, että en haluaisi Yoongin olevan vain kaverini, olin ihastunut. Melkein kuin rakkautta ensisilmäyksellä. 

Words: 535

Sain vihdoinki kirjotettua uuden osan tähän kirjaan. Pahoittelen jos tekstissä on k-virheitä tai se on muutenvaan sekava. Pitäkää hauska päivä, tai mikä teillä nyt ikinä onkaan ku luette tätä.

Onnistuin kans paripv sitte rikkomaan mun puhelimen näytön, mut ei voi mitään. (':

Mut ei kai täs enää mitää muuta

Baibai