Siitä on ihan vitun pitkä, ku oon kirjottanu pidempää lukua tänne, lähiaikoina on vaa sadellu tämmösii mietelukui, mut nyt tuli semmone fiilis, että on pakko kirjottaa pidemmästi.
Viimesen muutaman päivän aikana, mun olo on heitelly ihan tosissaa, mut loppujenlopuks, se on ain päätyny sinne pohjalle.
En ees tiiä, mikä vittu mua taas vaivaa, oon tiuskinu kaikille ja iha suoraa ollu ku mikäki kusipää.
Mua ihan tosissaan ällöttää ihan vitusti se, miten oon käyttäytyny lähiaikoina.
Mun käytöksestä mulle tuli mieleen mun pikkuveljen käytös;
Vittuilee usein ja paljon
Ärsyttää aivan tahallaan, siihe asti ku mul palaa pinna
Ymmärsitte kyllä, eikö?
Äiti ain sano et mun pitää vaa ymmärtää sitä, koska se on sen tapa hakee huomiota multa, äidiltä, keltä tahansa.
Aloin miettimään, teenkö mä nyt samaa.
Kerjäänkö mä vaan huomiota olemmalla vittumainen?
Niin, no saattaa hyvin olla mahollista, oon super yksinäinen ja silti vaan suljen kaikki ulkopuolelle.
Oon yksinäinen, mutten uskalla päästää ketään lähelle.
Mitä jos ne näkee millanen mä tosissaan oon?
Mä mietin, miks se on aina
"Mitä jos?"
Mitä jos sitä, mitä jos tätä.
Mitä jos?
Se on kauhee tunne, kun sä, se, hän, kukaan, ei edes ite tiedä mikä vittu sulla on.
Äh joo
- ☁
Mä mietin tosissaan varmaan vartin julkasenko tätä lukua ollenkaan, mut päätin et noh, YOLO
(( Koska tää ajatusryöppy oli niin sekava että jjjjumaliste))
-Words; 210-
YOU ARE READING
Minä.
Non-FictionTähän kirjaan tulee mun omia ajatuksia, suoraan ja puhtaasti. Musta tuntuu vaan helpolta sanoo tänne asioita joita en muille pysty sanomaan, voin sanoo asiani täysin anonyymisti. Ja tähän kirjaan lukuja voi tulla lukuja päiväs kaks tai kaks miljoona...
