mulla on niin ikävä sua.
niin kauheen ikävä.
sä noin vain päästit irti ja sanoit ettet haluu jutella mun kans enää, ettei sun "tarvi" jutella mun kans.
kahen vuoden ja sen kaiken paskan jonka läpi me tultiin yhessä jälkeen sä tosissas sanot mulle noin?
tosissas sä, jonka vähiten odotin mua satuttavan, otat mun sydämen ja revit sen tuhansiin paloihin.
sä, jota mä rakastin kaikista eniten.
jokaisen yön jonka pysyin hereillä sun takia,
jokaisen päivän ku en saanu keskityttyä mihinkään, kun olin huolissani susta,
jokaisen "rakastan sua",
jokaisen vitun tyhmän vitsin,
jokaisen meidän ropen,
jokaisen meidän yhteisen suunnitelman ja unelman,
jokaisen tunnin, minuutin,
kaiken sen jälkeen, sä teet tän mulle.
sä jonka piti olla mun parasystävä. sä jonka piti olla täällä aina ja ikuisesti, loppuun asti.
sä hylkäät mut, juuri silloin kun tarvisin sua kaikista eniten.
ja jotenkin vitun maagisesti en edes vihaa sua, en oo vihanen sulle, en vaikka mä kuinka haluaisin.
mä haluaisin vihata sua, unohtaa sut, mutt kaiken tän jälkeen, mä en pysty.
en pysty päästämään irti, helposti, ikävöimättä sua.
niinku sä teit.
YOU ARE READING
Minä.
Non-FictionTähän kirjaan tulee mun omia ajatuksia, suoraan ja puhtaasti. Musta tuntuu vaan helpolta sanoo tänne asioita joita en muille pysty sanomaan, voin sanoo asiani täysin anonyymisti. Ja tähän kirjaan lukuja voi tulla lukuja päiväs kaks tai kaks miljoona...
