Harry
Tunsin, kuinka keuhkoni laajenivat ja täyttyivät tukehduttavasta savusta. Kun ne supistuivat taas, jokainen lihakseni rentoutui ja päässäni kiljuvat ajatukseni hiljentyivät.
"Kierrätä", sanoi Ed ja avasin silmäni, joita en ollut huomannut sulkeneeni. Ojensin sätkän Edille kolmen muun miehen katseiden alla.
Hän istui oikealla puolellani. Tiesin hänellä olevan punaisen tukkansa lisäksi siniset silmät, mutta verestävien valkuaisten ja laajojen pupillien saartamina väriä ei näkynyt miltei lainkaan. Vasemmalla istui Liam, hänen sylissään Niall ja heidän vieressään Nick, joka oli pääsyyllinen siihen, että olin joutunut tänne. Hän vitsaili aina, että oli vienyt neitsyyteni lisäksi viattomuuteni ja keuhkoni, vaikka olikin loppupeleissä tosissaan. Olin tavannut hänet jo kuusitoistavuotiaana, kun olin epävarma seksuaalisuudestani, ja - sanoakseni sen hienovaraisesti - Nick oli yhtenä iltana poistanut minulta pienimmätkin epäilykseni.
Nykyään olimme vakaasti ainoastaan ystäviä.
Ruskeasilmäisen, lihaksikkaan ja lempeän Liamin olin tavannut lukiossa, ja hänen kauttaan tutustunut Nialliin. Hän oli irlantilainen ja iloisin koskaan tapaamani ihminen. Vaikka Niallilla - kuten meillä kaikilla - oli myös huonoja päiviä, kun hän oli hyvällä tuulella, hän oli todella hyvällä tuulella. Ei ihme että hän ja Liam olivat erottamaton kaksikko. Kyseenalaista oli vain se, olivatko he yhdessä vai ei, koska aina kun heiltä kysyi asiasta, he vastasivat poliittisesti: "Sillä ei ole merkitystä."
Liam silitti laiskasti Niallin vaalean violetteja hiuksia, joiden alta tunki esiin ensin vaaleita, sitten ruskeita suortuvia.
Ed loi heihin huvittuneen katseen ja antoi sätkän Nickille. "Tais olla äänistä päätellen ihan hyvä pano eilen illalla. Rupesin miettimään oliks se ihan paras ajatus majottaa teijät ihan mun huoneen viereen."
Liam lehahti tulipunaiseksi ja Niall alkoi kikattaa hervottomasti, painaen päänsä Liamin olkapäälle. Hän kuiskasi jotain Liamin korvaan joka sai tämän punastumaan vielä rajummin ja kiemurtelemaan Niallin alla. En halunnutkaan tietää mitä hänen housuissaan tapahtui.
"Älähän nyt, Ed", Nick sanoi, "Ei yksi kerta homoksi tee. Toinen kerta on jo ihan eri asia ja kymmenennestä nollaantuu."
Edin savuinen olohuone täyttyi laiskasta naurusta ja hetken päästä sätkä saapui kierrokseltaan takaisin käsiini. Vedin parin millin pituisesta rullasta vielä viimeiset henkäykset ja tumppasin sen keskellämme olevaan lautaseen, jossa lepäsi jo muutama samanlainen.
"Hei kaverit, mun pitäis lähtee jo", sanoin ja kampesin itseni ylös likaiselta matolta, hetken huojuen paikallani. Niall oli aivan yläilmoissa ja pystyi vastaukseksi vain kikattamaan; "Haarreehh", kun toiset mumisivat hyvästinsä.
"Kiitti näist ka-amoista", Ed vielä sammalsi kun kävelin kohti kerrostaloasunnon ovea, joka välkkyi himmeästi kaikissa sateenkaaren väreissä. Huiskautin hänelle kättäni ja astuin ulos.
Kun pääsin kadulle, kylmä sade kohtasi ihoni ja tunsin heti, kuinka huumeen vaikutus alkoi huuhtoutua kehostani. Valkoinen t-paita alkoi nopeasti liimautua ihooni.
Suuntasin katseeni harmaaseen taivaseen ja huokaisin syvään. Ilmassa tuoksui kesäsade ja jostain kaukaa kuului autojen tööttäyksiä ja perjantaita juhlivien ihmisten ääniä. Kello oli varmaan yli kaksitoista yöllä.
Olin kiitollinen tämäniltaisesta, hetkellisestä paosta pois arjen vilinästä, mutta se tunne kun herää siihen takaisin, ei totta helvetissä ole sen arvoinen. Mitä korkeammalle lentää, sitä alemmas sieltä tippuu.
Mieleeni pääsi hiipimään takaisin kaikki se stressi, jonka luulin jo unohtaneeni - ja kaksinkertaisena. Olkapääni lysähtivät alas ja pakotin itseni raahautumaan vielä pari korttelia asunnolleni, ennen kuin pyörtyisin jalkakäytävälle.
