Astun kylmään ulkoilmaan kyyneleet silmissä. Vahva tuulenvire heittää hiukseni ilmaan, katsoessani vielä viimeisen kerran punaista omakotitaloa, ennenkuin astun liftaamani autoni kyytiin.
"Minne matka?" Hän kysyy, mutten itsekkään tiedä.
"Kauas täältä"
- - -
Piirrän mustaan luonnosteluvihkooni kuvaa auringonlaskusta lattialla, mutta yhtäkkiä kuulen kovan paukahduksen alakerran ovesta. Tiedän tasan tarkkaan mikä se oli.
Peräännyn seinää vasten istumaan itkien, peloissaan, kunnes kuulen huoneeni oven avautuvan naristen. Painaudun niin kovaa seinää vasten kuin pystyn, varmaan toivoen että se imaisisi minut sisälleen.
Suurehko mies astuu sisään huoneeseen lasipullo kädessä. Hän heittää sen huoneeni seinää päin, juuri yläpuolelleni ja sen johdosta terävät lasinsirpaleet tippuvat päälleni. Painan samassa pääni polviini.
Hän käveleen askeleen lähemmäs, irroittaen vyönsä housuistaan. Hän lyö minua nahkavyöllä takaraivoon ja inahdan pienesti kivusta.
Tunnen iskun päälaellani, sitten käteeni, jalkaani. Lopulta kaikki alkaa pimentyä.
Jään siihen makaamaan tajuttomana, kun hän poistuu huoneestani. Ties kuinka monta tuntia siinä makasin. Petettynä, peläten heräämistä.
- - -
"Hyvästi, isi"
Kuiskaan vielä viimeisen kerran hiljaa, niin hiljaa ettei kukaan muu kuullut, kun auto poistuu tien varresta, harmaalle asfalttitielle.
Uusi alku elämääni.
