Die, what a beautiful thing

4. Perhe

Heräsin hieman tärisevältä puiselta heinäkäryltä. Aivan ensimmäisenä näin Noran istuvan kädet jalkojen ympärille kierrettyä ja katsoen hymyillen minua.
"Huomenta pikkuinen." Hän kuiskasi ja siirtyi viereeni.
"Hoiditteko te minun haavani jo?" Kysyn.
"Tietenkin muru. Katsoppa vaikka kättäsi." Nora sanoo ja vetää peiton alta käteni esiin. Siinä näen pitkän olkapäästä kyynärpäähän ommellun haavan.
"Olenko minä nyt terve? Kerkeänkö minä yhtään olla kanssanne hereillä, ennenkö jälleen kuolen? Ja miten on mahdollista, että minä muistan?" Kysyn ääni hieman täristen.
"Sinä olet nyt terve. Ja kuten tiedät, sinä kuolet aina jossain vaiheessa sitä vuorokautta, et ole aina täyttä vuorokautta. Mutta nyt on enää kuitenkin tunti aikaa, ennenkö vuorokausi on mennyt. Ja sinä muistat kaiken, koska Lumojatar suo sinulle muistamisen täällä unimaailmassa." Nora kertoo ja ottaa kädestäni kiinni "Muistatko, kun lupasin sinulle kirouksen alkaessa, että jossain kirouksesi varrella tulet meidän maailmaamme ja sitten vietämme mitä ihanimman päivän kanssasi. Tässä ei varmasti ole paljoa enää aikaa, mutta koetetaan hieman saada sinua iloiseksi. Eikö niin Rose?"
"Nyt kuule sisko hyvä puhut asiaa! Ethän Hayley pelkää korkeita paikkoja?" Rose kysyy valkean suuren hevosensa selästä.
"Minä tykkään kiivetä aina korkeisiin paikkoihin! Vaikka äiti aina kielsikin, niin minä aina kiipesin isojen lasten kiipeily telineeseen!" Hihkaisen ja nousen istumaan. Peitto tippuu päältäni ja katson alastonta vartaloani.
"Olen alasti!" Kiljahdan kauhuissani ja vedän peiton ympärilleni. Näen Noran purevan huuliaan, ettei hän nauraisi ja Rose yskäisee peittääkseen naurunpuuskansa. Elsa taas nauraa hekottaa kärryjen takana hevosensa selässä.

"En pidä siitä, että nauratte minulle. Ei tämä ole hauskaa! Saisinko jotkin vaatteet, omat vaatteeni ovat varmasti repaileisina niiden olioiden takia, mutta kai teillä on minulle muitakin vaatteita. Nora kaivaa laukustaan jonkin kepakon.

"Miksi ihmeessä sinä kannat laukussasi keppiä? Te olette kyllä ihan outoja. En varmaan koskaan opi teitä ymmärtämään." silloin Noran kasvot punehtuvat, ja hän näyttää siltä, kuin voisi räjähtää hetkenä minä hyvänsä.

"Älä räjähdä, pyydän. Minä inhoan verta ja suolenpätkiä ja kaikkea sen tapaista. Antaisitte minulle nyt vain vaatteet." tuhahdan peitosta edelleen pidellen. Noran nauru oli kova äänistä ja hauskan kuuloista. Hän nauraa hekotti vierelläni, kuin simpanssi banaanin löydettyään ja se sai minutkin nauramaan.

"Anteeksi Hayley. Sinä vain kuulostat aivan äidiltäsi! Sinun äänesi, sinun puheesi. Ja äitisikin inhoaa verta ja suolenpätkiä, hän suorastaan pelkää niitä. Ja hänkin sanoo meitä yhä edelleen oudoiksi, vaikka on ollut tässä maailmassa melkein vuoden. Vieläpä vaikka hän itsekin käyttää jo taikaa. Hyvät tähdet, hän on voimakkaampi, kuin me kaikki yhteensä. Hän voitti Jumalattaren ja Lumojatar on hänet muovannut. Kuka tietää, ettei hän ole sinuakin muovannut! Te olette niin täydelliset äiti ja tytär!" Nora hihkuu.

"Onko hän kunnossa?" kysyn Roselta. Hän katsoo Noraa aivan pöllämystyneenä.

"Ei, hän ei taida olla kunnossa." Rose sanoo hiljaa.

"Sisko pikkuinen taitaa olla hieman väsynyt. Tai sitten aika paljon väsynyt. Hänellä on ollut todella vaikeata, vaikeampaa kuin meillä. Hänen oman tyttärensä pitäisi pelastaa maailmamme, se on rankkaa Noralle." Anastasia kertoo edestäpäin. Nora kietoo kätensä ympärilleni edelleen kikattaen. "Minun ihana lapsenlapseni." Hän kuiskaa korvaani.

"Ai siis sinäkö olet isoäitini? Sinäkö olet Aino-äidin äiti?" Kysyn hieman ihmeissäni. Miten hän voi olla niin nuori? 
"Niin minä kultaseni olen. Ihmettelet varmaankin, miten olen näin nuoren näköinen. Synnytin Ainon ollessani 19- vuotias ja Aino on tällä hetkellä 16- vuotias, eli olen nyt 35- vuotias. Minun mielestäni tämä on Lumojattaren suoma ihana lahja, että minulla on kaksi suloista lapsen lasta näin nuorena." Nora selittää.
"Onko minulla isä?"
Nora katseli minua tarkkaavaisesti hetken. "On sinulla isä. Isäsi on tuo nuori herra tuolla kulkueemme edessä. Daniel, tuleppa tapaamaan tytärtäsi!" Nora kutsuu. Ja pian näkyviin tulee pysähtynyt hevonen, nuori mies sen selässä ja Lilah hänen toisen kätensä ympärillä.
"Pieni tauko Pepino." Nora sanoo ja kärryjä vetävä vaaleanruskea valkoläikkäinen hevonen pysähtyy. "Tule vain Lihahin kanssa tänne. Kiinnitä Uersosi Pepinon viereen." Mies laskee Lilahin Noran syliin ja vie hevosensa Pepinon luo. Hän kiinnittää hevosen remmeillä kärryyn kiinni ja hyppää kärryihin eteeni.
"Noniin Pepino ja Uerso, matkaan!" Nora käskee hevosia ja lähdemme jälleen liikkeelle. Kiinnitän huomion tähän mieheen. Hänen kullanruskeat hiuksensa ovat pörröiset ja hänenen pienet ruskeat silmät katsovat minuun lämpimästi.
"Sinä olet isäni?" Kysyn hieman varautuneena.
"Kyllähän minä olen sinun isäsi. On tämä kyllä hyvin erikoista, mutta niin Lumojatar sanoi." Daniel sanoo hieman hämmentyneenä.
"Minä tykkään sinusta. Sinä olet tosi kiva isi. Ja sinä Lilah olet tosi kiva sisko!" Kiedon käteni uuden, oikean isäni ympärille. Silloin minua alkaa oksettamaan, ja ällöttävää syvän punaista verta purskahtaa suustani suoraan isän päälle.
"Ota Elsa Lilah!" Nora huudahtaa ja ojentaa Lilahin kiireesti viereemme hevosellaan tulleelle Elsalle. Nora kaattaa minut varovaisesti maahan kyljelleen ja kaivaa laukkuaan. Hän ottaa sieltä violettia nestettä sisällään pitävän pienen putelin ja avaa korkin.
"Kultaseni, sinun on koitettava juoda tämä. Se helpottaa oloasi ja matkaasi seuraavaan elämään." Nora kuiskaa ja isä nostaa minut vastensa nojaamaan. Nora laskee putelin reunan huulilleni ja raotan suutani hieman.
"Hienosti Hayley." Nora kuiskaa ja kaattaa juoman suuhuni. Nielaisen sen ja Nora ottaa käsistäni kiinni. "Juuri noin kultani, ihan pian tämä on ohi. Oli seuraava elämäsi kuinka kauhea tahansa, niin sinä pääset tänne takaisin vuorokauden kuluttua. Täällä sinua odottaa rakastava perhe."  Suljen silmäni ja tunnen kivunkouristuksen rinnassani ja hypähdän Noran syliin.
"Kulta pienokainen, pian se on ohi. Minä rakastan sinua todella paljon." Nora kuiskaa.
"Ja isä myös rakastaa sinua, muista se." Isi kuiskaa itkuisella äänellä takaani ja silittää hiuksiani.
"Hyvää yötä Hayley." Kuulen vielä Rosen lempeän äänen ja lähden kohti seuraavaa elämääni.