Kiitos koiran.
Olen Cara. Minua on kiusattu ja kiusataan edelleen. Olen kestänyt tähän asti. Enään en kestä.
Miten käy Caralle?
Lue ja näe kertomus tytöstä, joka saa koirasta aidon ja luotettavan ystävän.
_____________
Yhtäkkiä en tunne enään yhtää...
Koira kävelee tien yli, katsoen ensin kumpaankin suuntaan. Hän tallustelee makkarakaupan eteen.
Nälkä.
Se on vaivannut jo pitkään, mutta mistä sitä ruokaa saa? Hän syö yleensä ruuan tähteitä, joita tippuu ihmisiltä. Ne on pakko kelvata.
Koira haistelee surullisena tuota maailman mahtavinta, mutta samalla kaukaisinta tuoksua.
Hän istuu alas ja on vain. Mitä muutakaan sitä tekisi?
Hän tuntee yhtäkkiä hirveän kivun kyljessä.
Koira kääntyy katsomaan ja yllätys yllätys, näkee itse pelastajan, itse pirun. Ihmisen.
Pieni ihminen heitti kiven koiraan ja osui.
Koira vingahtaa ja lähtee häntä koipien välissä pois.
Ihmiset. Piruja, mutta heidän ansiosta koira on selvinnyt jotenkuten.
Syömällä niitä ruuantähteitä..
….
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
(Kuvassa Cara)
Cara
Olen Cara. Olen vain tavallinen tyttö, jolla on maailman huonoin onni eli kaikki ongelmat kertyvät minuun. Kun muutimme tänne kylään tiesin heti, että täällä kaikki jatkuu samalla tavalla. Olemme asuneet täällä nyt vuoden.
Sanon suoraan: pelkään mennä kouluun.
Ensimmäisestä päivästä lähtien minua ei ole otettu mukaan mihinkään. Kuin olisin saasta, jonka kaikki kiertävät. Se tuntuu.. pahalta.
Tietenkin.
On muitakin ongelmia. Minulla on syömisen kanssa ongelmia. Se on vain yksi ongelma monen muun rinnalla. Mutta mainitsin sen, koska se on aika suuri ongelma.
En ymmärrä, miksi minua ei hyväksytä. Olenko ruma? Se on todennäköisesti yksi syy.
Ja olen tietenkin outo,
tyhmä,
nörtti,
ääliö,
läski ja vaikka mitä muuta, mitä olen kuullut muiden suusta.
Katson huoneen peilistä itseäni. Olen tosiaan ruma. Olen rumempi kuin viime kerralla kun seisoin peilin edessä.
Älä höpötä, olet kaunis, toinen puoli koittaa sanoa minulle, mutta tuo lause kuuluu jo niin kaukaa, että kohta se on kadonnut kokonaan. En enään usko tuohon lauseeseen, mutta vielä se koittaa sanoa sitä minulle.
