PÄÄSY PINNALLE

6. paljastuksia

Sanamäärä: 874

Cara:

“Oon Cara ihan älyttömän pahoillani, oikeesti", Ben sanoo jo neljättä kertaa.

Olemme kohta kotona ja vähän jännittää nähdä vanhempani.

“Mun se pitäis olla pahoillaan.. Mähän menin sanoo niille että sä oot mun veli”, sanon veljelleni.

Ben vain pudistelee päätään.

Winston istuu takapenkillä yrittäen välillä työntyä eteen. Kerkeän kuitenkin aina törkkäämään hänet takaisin.

Käännymme soratielle jonka matkan varrella on meidän koti.

Pian olemme pihassa, jossa on myös äidin ja isän auto..

En tiedä hyväksyvätkö he Winstonia. En tiedä mitä teen sitten. En pärjää ilman Winstonia.

Astun autosta jännittyneenä. Päästän Winstonin ulos ja lähden kävelemään sisälle päin.

“Nyt sit ois aika paljastaa sut Winston", kun hän kuulee nimensä, tuo kääntää katseensa minuun ja kallistaa pienesti päätään.

Halaan häntä ennen kuin tallustamme sisään.

Avaan oven varovaisesti ja menen eteiseen pidellen samalla Winstonista kiinni.

“Moi!” huudahdan ja vanhempani vastaavat siihen.

Kuulen ääniä kun joku kävelee eteiseen päin.

En tiedä yhtään miten he suhtautuvat Winstoniin.

Näen äidin joka tulee nurkan takaa. Huomattuaan Winstonin hän jähmettyy. Äiti katsoo arvioiden Winstonia ja kääntää sitten katseensa minuun.

“Olisit varoittanut, että olet ottanut koiran hoitoon", äiti sanoo hymyillen.

Olen hiljaa. Hän luulee, että tämä on vain hoidossa. Ben työntyy ohitseni, riisuu kengät ja menee keittiöön.

“Cara?” äiti sanoo ja saa minut heräämään.

“Aa, joo.. mut.. Winston ei oo meillä hoidossa", sanon kääntäen katseeni alas.

“Aaa, onko tämä joku lenkkikaveri?” äiti kysyy.

Huokaisen kuuluvasti. “Äiti.. Winston on meidän koira..” sanon ja käännän katseeni takaisin äitiin joka kurtistaa kulmiaan.

“Meidän?” hän kysyy kuin ei olisi ymmärtänyt mitä sanoin.

“Tai no oikeastaan mun”, korjaan.

“Sun? Ihan sama. Sun tai meidän. Et sä voi mennä hankkimaan koiraa noin vaan", äiti selostaa.

“No en voinut jättää Winstonia kadullekaan"

Äiti avaa suunsa ja sulkee sen saman tien.

“Oletko ottanut kadulta jonkin random koiran?” äiti kysyy vähän vihaisena.

“No joo. Mut ei se oo enään random..” koitan sopertaa jotain.

“Ei hyvänen aika", äiti sanoo, kääntyy ja lähtee pois eteisestä.

Jätän kengät ja menen äidin perään Winston perässä.

Äiti kävelee olohuoneeseen ja lysähtää sohvalle isän viereen.

Äiti kääntää päänsä isään. “Arvaa mitä Cara on mennyt tekemään. Hän hankki meille koiran!” äiti sanoo muka innoissaan, mutta kuulen hänen äänessään ivaa.