turhia tarinoita - novellikokoelma

Kuolema

// Tarina on kirjoitettu sanataidekurssilla. Tummenettu teksti on annettu ja se pohjalta on kirjoitettu tämä tarina.

Yhden vuoden he asuivat yhdessä erämaassa, Pelko ja Rakkaus. Sitten toisen oli lähdettävä.

Pian Rakkauden lähdön jälkeen, maailmaa hallitsi viha ja pelko. Rakkauden kaksoissisar, Pelko nukkui viisi vuotta. Heidän serkkunsa, ilkeä Viha, tuli ja herätti Pelon. Pelko avasi luottavaisena silmänsä, olettaen herättäjänsä olevan Rakkaus.
Muinaisten kirjurien loitsun takia, Pelon oli oltava uskollinen herättäjälleen. Muinaiset kirjurit eivät vain olleet ottaneet huomioon sitä seikkaa, että Pelon voisi herättää joku muu kuin Rak-kaus.
Nyt maailma kärsii Vihan kostosta.

  Emilea sulki ruskeakantisen pikku-vihkonsa kannen. Hän laski kynän pöydälle, ja uppoutui ajatuksiinsa. "Lea!" kuului käheä ääni. Emilea nousi äkkiä tuolistaan, melkein kaataen sen. Hän ryntäsi ulos huoneestaan ja rymisteli portaita alas.
  "Varovasti Mila!" Emilea huudahti törmätessään melkein pikkusiskoonsa. "Onko äiti kunnossa?" pikkutyttö vinkaisi nähdessään sisarensa huolestuneen ilmeen. "On, kultapieni. Menehän nyt leikkimään!" Emilea vastasi.
  Emilea avasi varovasti äitinsä huoneen oven. Pelko valtasi hänet, kun hän näki liikkumattoman hahmon sängyssä.
  "Lea?" Emilea päästi henkäyksen, jota ei ollut tajunnut edes pidättäneensä "Kuule. En elä enää kauaa..."
  Tässä vaiheessa Emilea keskeytti äitinsä. "Ei. Elät sinä. Lupaan sen. Hei, pian lääke alkaa vaikuttaa, ja sinä paranet!" Hän alkoi olla jo epätoivoinen.
  "Rakas. Älä lupaa sellaista mitä et voi pitää. Se on vain mahdotonta. Sairaus on kalvanut minua liian kauan", äiti otti Emilean käden omaansa.
  Emilea puristi äitinsä karheaa kättä. Hän kuunteli hiljaa tämän puhetta. Äidin ääni oli yhä vain hiljaisempi ja käheämpi.
  Äidin hengitys oli katkonaista. Emilea purskahti itkuun. Mila ja muut sisarukset olivat kuunnelleet oven takana, ja ryntäsivät nyt sisään.
  "Onko äitillä kaikki hyvin?" pieni Tobias kysyi. Emilea pudisti itkuisena päätänsä.
  Emilea tunsi kuinka äidin käsi hänen kädessään valahti veltoksi.