Forgive me? {M&M}

benjamin

tuntuu kuin päivät valuisivat läpi sormien, en saa mistään kiinni, en saa mitään aikaiseksi. yleensä istun sängyllä ja mietin martinusta tai istun sängyllä ja mietin marcusta.
saavun koulun pihaan tasan viisi minuuttia myöhässä, poskeni olivat punaiset kaikesta juoksemisesta ja pakkasesta. vedin raskaan alaoven auki ja livahdin sisälle lämpimään kouluun. ripustin valkoisen toppatakin, kaulahuivin ja lapaset luokan vastapäiseen naulakkoon.
vedin syvään henkeä ja koputin kolmesti luokan ruskeaan oveen.
kohtasin opettajamme tiukan katseen tuon avatessa oven, pahoittelin myöhästymistäni ja kävelin paikalleni.
viereisessä pulpetissa istui henkilö, joka oli vetänyt hupun päänsä yli.
ehkä salaa toivoin sen olevan marcus, mutta pojan kääntyessä kohtasin jäänsiniset silmät ja puhtaat pisamattomat kasvot. pojan kasvoille nousi pieni hymy tuon katsellessa minua. pudistin päätäni ja astelin paikalleni istumaan. "Carla, kun tulit myöhässä saat jäädä koulun jälkeen esittelemään paikat benjaminille" opettaja määräsi istuen sen jälkeen takaisin tuolilleen opettajan pöydän taakse. huomasin marcuksen katsovan minua luokan toiselta puolelta. huomasin tuon katseessa jotain uutta, en vain tiennyt mitä.
koulun jälkeen jäin odottelemaan benjaminia koulun suureen aulaan.
koulussa oli aavemaisen hiljaista, sillä kaikki muut olivat lähteneet jo kotiin vartti sitten viimeisen tunnin päätyttyä. suurin ongelmani ei kuitenkaan ollut se, että jouduin jäädä koululle. mietin marcusta, hän oli käyttäytynyt niin omituisesti minua kohtaan tänään, toivottavasti hän ei ole mistään vihainen.
kun benjamin viimein pääsi paikalle aloimme kiertää koulua. esittelin hänelle kaikki luokat, liikuntasalin, pukuhuoneet ja pihan. pääsin lähtemään koululta vasta puoli neljältä. en oikein tiedä mitä ajattelen benjaminista, kai se on ihan kiva.