selvittämätön

Ja yhtäkkiä mun koko elämä pyörikin sun ympärillä

Kädet tärisi
Sä käskit mua lopettamaan sormien repimisen
En tiiä mitä teen
Oon yksin mut silti ihmisii on mun ympärillä
Sun hopeet silmät tuijottaa mun silmiä
Värillä ei ole väliä
Sun sanoilla on väliä
Mul on ikävä
Mut mul on ikävä vaik oisit samassa tilassa
Toisella puolella huonetta
Jäin kai vaan koukkuun siihen ajatukseen ettei tarvis olla yksin
Et mul ois jotain muuta ku itteni seurana
Ehkä sä tiiät miltä musta tuntuu tai osaat lukea ajatuksia
Sun sanat oli kauniita
mut ei ne merkinnyt mitään
Olit kai huolissas mun kahvin litkimisestä
Mä ehkä loputtomasta tinnituksesta korvissa
Mut mitä me ollaan
En mä vaan tiedä, tuskin säkään