Kehto on hiljaa. Nuori nainen huokaa sen vierellä ja nojaa seinää vasten. Tunnin kestänyt nukutus kehtolauluineen on viimeinkin tuottanut tulosta, ja nainen valuu seinää vasten lattialle ja on nukahtaa heti, kun hänen puhelimensa soi jälleen kerran. Vauva ei onneksi ehdi herätä, sillä nainen juoksee puhelimeen hurjan nopeaa ja vastaa huokaisten, kertoen nimensä.
Langan toisessa päässä on poliisi, joka kertoo, kuinka mies on pidätetty metsästä, ja kuinka naisen pitäisi tulla tunnistamaan hänet poliisiaseman putkasta. Nainen kiittelee poliisivirkailijaa, lopettaa puhelun, nappaa avaimensa kulmapöydältä ja lähtee ulos – vauva jää yksin, mutta hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa.
Kerrosta ylempänä vanha mummo keinuu keinutuolissaan ja kutoo sukkaa tyttärelleen, joka on juuri mennyt naimisiin. Myös uudelle vävylle tulisi varmaankin kutoa sukat, miettii mummo ovikellon soidessa. Mummo nousee vaivalloisesti vanhoilla jaloillaan keinutuolista ja lähtee avaamaan.
Ovella on vanha ystävä. Mummo kutsuu tämän keittiönpöydän ääreen ja keittää kahvia, sillä edellinen jäi pannuun pojan käydessä paikalla viimeksi kuukausi sitten. Aika kuluu niin hitaasti vanhassa asunnossa. Vanhat naiset vaihtavat kuulumisiaan, ja mummo kertoo ystävälleen hänen poikansa joutuneen lähtemään poliiseja pakoon.
Kolmas kerros on autio. Asunnossa asuu soittaja, joka on tällä hetkellä pitämässä konserttia läheisellä klubilla. Soittaminen on aina ollut hänelle tietynlaista eskapismia; pakoa karusta todellisuudesta, jossa hänellä ei ole kolmenkymmenenseitsemän ikävuotensa aikana ollut yhtään ketään.
Neljännessä ja ylimmässä kerroksessa nuorehko mieshenkilö virittelee kaiken valmiiksi: kaiken täytyy olla valmista loppua varten. Mitä järkeä on jäädä tänne paikalle, jos poliisit veivät jo veljen ja itsekin on kohta menossa samaa tietä? Ei sitten kerta kaikkiaan minkäänlaista. Tyhjät konjakkipullot pöydällä helähtävät, kun mies avaa raskaasti varustetun kaapin.
Kuuluu laukauksen ääni. Kaikissa kerroksissa tapahtuu samanaikaisesti jotain. Kissa soittajan asunnossa säikähtää ja maukaisee kovaa. Mummo ja hänen ystävänsä kaatuvat tärähdyksen voimasta lattialle ja sukkapuikot vyöryvät keittiötasolta alas. Vauva herää kehdosta ilman äitiään ja alkaa itkeä.
Sitten laskeutuu hiljaisuus.
YOU ARE READING
Vapaaksi päässeet linnut
Short Storyne linnut, jotka pääsivät karkuun ajatusten raivoavalta mereltä, pohdintojen pölyisiltä ullakoilta, kadonneiden kirjojen lehdiltä tai ihan vain pöytälaatikosta, päätyivät tämän kirjan sivuille. runollisia novelleja tai novellimaisia runoja