Vapaaksi päässeet linnut

kun sitä eniten tarvitsin

Askeleet kaikuivat alikulkutunnelissa, kun kohotin päätäni. Toinen silmäni oli muurautunut umpeen verestä. En kuullut toisella korvallani mitään. Laskin hiljaa kymmeneen ja yritin tarkentaa katseeni, mutta se tuntui mahdottomalta. Aivoni tuntuivat pelkältä puurolta korvien välissä ja ajatteleminenkin teki kipeää.

Eilinen muistui hiljaa mieleni. Minä, hajonneena, kuin kävelisin lasinsiruilla. Menneisyyden hirviöt, jotka iskivät päälleni, jotka yllättivät minut takavasemmalle. Haaveeni, jotka särkyivät kadun kovaan ja kylmään asfalttiin. Tunnelin liikennevalot, jotka ärsyttivät minua, vaikkei ne oikeasti olleetkaan tehneet minulle mitään pahaa. Askeleni, jotka pysähtyivät, kun luhistuin. Mutta sydämeni ei pysähtynyt. Minä siis elin. Ainakin toistaiseksi.

Yritin nousta jaloilleni, mutta en vieläkään tiennyt, miten huonossa kunnossa maallinen ruumiini oli. En päässyt vielä seisomaan, ja yrittäminen oli vienyt minusta mehut. En aluksi saanut henkeä, mutta onneksi lopulta keuhkoni alkoivat toimia. Minähän en luovuttaisi. Joku kaunis päivä olisin vielä omilla jaloillani, entistä ehompana.

Samassa kuulin ambulanssin sireenin. Oliko se tulossa auttamaan minua? Loistavaa. Jos minut huomattiin, jos minua yritettiin auttaa, en voinut olla toivottoman huonossa tilassa. Ja joku oikeasti halusi auttaa.

Minua puhuteltiin. Kurkustani ei lähtenyt yhtään ääntä, mutta räpytin silmiäni tiheästi, jotta he tajuaisivat, että minä ymmärrän heitä. Minä kuulin. Minä haistoin, kun ensihoitaja tarttui minuun. Minä maistoin veren, jota vuosi edelleen jostakin suuhuni. Minä tunsin minua auttaneen henkilön kädet. Ja minä näkisinkin vielä joskus, vaikka nyt se ei onnistunutkaan.

Minut nostettiin auton kyytiin ja sireenit ulvoivat jossain lähelläni. Minua väsytti ja halusin lepoon. Menetin kaiken eilen, mutta minä elin. Elin huonosta tilastani johtumatta ehkä enemmän kuin aikaisemmin. Aidommin. Koska osasin kunnioittaa sitä, että elin. Selviydyin eilisestä, selviydyin tästä päivästä ja toivottavasti selviytyisin myös huomisesta. Mutta kuka tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.