The towers (Fin)

Glynne Myers (1)

"Isä, en jaksa enää tätä." Pikkuveljen Bill valitt isälleni. Itse keskityin katselemaan edessämme kohoavaa uutta kotiamme. "Bi, katso, tuo on uusi kotimme." kerroin veljelleni. "Miksi puhut minulle kuin pikkulapselle? Olen sinua vain vuoden nuorempi!" Bill inisi. Olihan se totta, mutta joskus hän vaikutti aivan kuusi vuotiaalta. Nyt erotin tornin selkeästi, ja näin tasanteen johon kopterimme kuuluisi laskeutua. Sillä oli kymmeniä tasaiseen riviin parkkeerattuja koptereita. Meillä oli jollain tapaa parempi kopteri kuin muilla. No, tiesin vain että se näytti paremmalta kuin muiden. Pian olimme jo laskeutuneena rakennuksella joka varmasti myös tuoksu siltä, miltä isäni työhuonekin tuoksui. Rahalta.

Korkoni kopsahti Tornin kovalle lattialle, joka oli varmaankin tehty Plasmatiivista. Torniin menevän portin vieressä oli vartija, jolla oli kädessään jokin laite. "Joshifer Myers" Isäni sanoi ja ojensi rannettaan miehelle. Laite oli jokin sirutin, ainakin se näytti siltä. Äitini sanoi hänen nimensä ja ojensi rannettaan, sitten Bill, ja vihdoin minä. Pelkäsin kipua yli kaiken, joten minulla kesti hetki ojentaa ranteeni miehelle. Siru loisti ihoni läpi sinisenä valona, joka himmui hetkessä. Päättelin, että siru oli jonkinlainen jäljitin, jos ikinä katoaisin. Yhtäkkiä näkökenttään ilmestyi jokin profiili. Niinhän se oli, olin kuullut, että Skywatcher-towerissa oli oma verkosto, ei siis yhtään mitään ulkomaailmasta. Minulla oli 0 kaveria ja viestiä, mikä ei kyllä ollutkaan yllätys. Suljin asian edestäni ja katselin hissin toisella puolella istuvaa veljeäni. "Älä tuijota minua, Glyn!" veljeni sähähti. Hän ei yleensä ollut niin kärttyinen, mutta silloin oli. Bill ei mitenkään olisi halunnut muuttaa, mutta minä halusin. Kerros 999 oli kerroksemme, jossa jäimme kyydistä. Ylemmäs ei olisi oikeastaan päässyt, sillä kerros 1000 oli vain meidän käytössämme. Suuri pariovi oli kullattu, hiukan sivussa. Oven takana olisi sitten uusi kotini. Ja uusi kotini olisi uusi kahleeni. Torni olisi kahleeni. Suuresta kalliista asunnostamme ei helposti löytynyt minun huonettani. Läpinäkyvien Plasmatiivi-portaiden päässä oli vanhempieni makuuhuone, ja siitä kaksi ovea vasemmalle oli minun huoneeni. Äitini oli toteuttanut toiveeni siitä, että huoneessani oli suurimmaksi osaksi violettia väriä. Äiti aina toteutti toiveeni, mitä tahansa se sitten olisikaan. Sänkyni oli paljon suurempi kuin vanhassa kodissamme Karibian merellä. Se oli lievästi ympyrän muotoinen. Minun huoneessani oli kaksi ovea, kylpyhuoneeseen ja vaatehuoneeseen. Minulla oli myös mahtavat  silkkiverhot ja ihanan pehmeä matto. Vaatehuone oli täynnä kalliita vaatteita ja kosmetiikkaa.

Rakastuin heti Skywatcher-Toweriin, kun tunsin tuulen kasvoillani. Maisemat olivat aivan ihanat. En ollut uskoa, että tällaista oli elämäni, sain seistä maailman korkeimman rakennuksen katolla milloin vain. Katsoin alas ja sydämeni pysähtyi, sillä sain niin kovan himon hypätä alas. Alhaalla näin hänen kasvonsa, ehjänä ja kauniina. Tottakai kauniina, hän oli aina kaunis. Kusikasin, "Rakastan sinua"