The towers (Fin)

Glynne Myers (4)

Oven takana olivat veljeni, Will ja Samantha. "Tiedäthän, olisit voinut avata oven aivan itsekin."Sanoin turhautuneesti Billille ja katsoin Samanthaa. Tämä näytti olevan hyin huonossa kunnossa. "Äh, mistä lähtien sinusta on ollut kivaa käydä baareissa? Kysyin Billiltä joka jo mutusteli äidimme mokkapaloja. Hän hymähti minulle. "Tule, Sam. Näytät kamalalta." Sanoin ja ohjasin tätä yläkertaan, kylpyhuoneeseen. "Olisit tullut mukaan." Hän mumisi minulle. Laskin hänelle kylpyveden samalla kun hän yritti irrottaa korkokenkiään. "Missä te oikein nukuitte?" Ihmettelin ja koitin veden lämpöä. "En tiedä, mutta nukuin hyvin. Kysy Williltä." Hän vastasi ja katsahti itseään peilistä. "Voi kamala! En ole näyttänyt yhtä kuolleelta hetkeen." Sam voihkaisi ja katsoi sitten minuun. "Mene kylpyyn. Otan sinulle jotakin vaatteita kaapistani." Sanoin ja kävelin ovesta suoraan vaatehuoneeseeni. Olimme suunnilleen samaa kokoa. Valitsin hänelle sinisen mekon, sillä niitä minulla riitti. En kaipaisi sitä enää hetkeen.

Menin alas poikien luokse. He olivat jo syöneet kaikki mokkapalani. "Hei, ne olivat minun!" Esitin ärsyyntynyttä. "Mistä ostitte nämä? Niin hyviä!" Will sanoi suu täynnä äitini herkkua. "Äiti tekee näitä aina Glynnelle. Hän rakastaa näitä!" Veljeni vastasi. "Äitinne tekee ruokaa? Minun äitini ei varmaan edes tiedä että mikä on kaulin." Will naurahti. Äiti oli oikeastaan mestarikokki, mutta hän oli silti halunnut tulla vaatesuunnittelijaksi. "Muuten, missä te nukuitte viime yön?" Kysyin heiltä. "Jossain puskassa." He vastasivat.

Makasin katolla päiväkirjani kanssa kirjoittaen siitä, miten kiitollinen olin elämästäni. Miten kateellinen olinkaan, jos jokin ei kuulunut vain minulle. Miten onnekas olin ollessani esikoinen. Miten yksin olin. Ja mitä minun ei olisi koskaan, ikinä, saanut tietää. Katsoin levinnyttä mustetta kirjassani ja sain päähänpiston. Äidillä oli paksu kirja, jossa oli joko salaisia luonnoksia tai jotakin hyvin henkilökohtaista. Halusin tietää, että mitä oikeasti kävi, ja miksi. Muuten en olisi ikimaailmassa tehnyt sitä, mitä myt olin tekemässä. Hiivin vanhempieni huoneeseen toivoen ettei ystäväni huomaisi minua. Tiesin heti mistä katsoa, ja löysin heti myös etsimäni. Nostin päiväpeittoa ja siellä se oli. Äitini paksu kirja. Siellähän oli pakko olla edes joitakin johtolankoja. Ja eihän äiti saisi sitä ikinä tietääkään. Sipsutin huoneeseeni, loikkasin sängylleni ja avasin paksun kirjan. En pettynyt, se oli täynnä äitini kirjoitusta, sitä samaa mitä mokkapala lapussakin oli. Ensimmäinen sivu oli minulle jo liikaa. Oli ollut virhe työntää nokkani muiden asioihin. Halusin itkeä mutta en pystynyt. Minua ei itkettänyt ollenkaan. Tunsin oloni tyhjäksi. Petetyksi. Katsoin seinällä olevaan peiliini ja näin hänen kasvonsa. "Vihaan sinua" Kävelin takaisin vanhempieni makuuhuoneeseen ja laskin paksun kirjan äitini pöydälle. Miksei hän ikinä kertonut minulle? Miksen minä riittänyt heille? Tunsin oloni yhtäkkiä vaivaantuneeksi. Päässäni pyöri liikaa kysymyksiä ja halusin ne pois. Yritin meditoimista, se ei auttanut. Yritin nukkumista mutta en saanut nukutttua. Minulle jäi vain yksi vaihtoehto. Hyppäsin sängyltäni ja laitoin kengät jalkaan. Juoksin portaat alas suoraan keittiöön, jossa ystäväni yhä olivat. "Sam" Sanoin ja tartuin häntä olkapäästä. Tyttö näytti yllättyneeltä, ehkä jopa pelästyneeltä. "Tiedätkö, että onko kenelläkään tänään kotibileitä?" Kysyin häneltä. En olisi halunnut alentua siihen asemaan, mutta en olisi halunnut juopotella yksin omassa huoneessani. "Miksi niin?" Hän kysyi. "Haluan vetää kännit, nyt hopi hopi." Kerroin. Samanthan katse näytti hetken tyhjältä, joka meinasi sitä että hän katseli Tornin nettisivustoa. "Juu, Sunny järjestää tänään. Hän on paras kaverini joten voin tuoda sinut ilman kutsua." Samantha kertoi. "Hyvä, olen niin helvetin valmis." Huokaisin. "Etkä ole! Meidän pitää vaihtaa asuasi, ja minun pitää mennä myös vaihtamaan omani." Samantha sanoi ja talutti minut takaisin huoneeseeni. "Mitä ihmettä sängyllesi kävi?" Hän kysyi ja osoitti sänkyäni. "Yritin nukkua, en saanut nukuttua. Enkä jaksanut pedata." Kerroin, sehän oli ainakin totuus. "Hmm, katsotaanpa mitä sinulta oikein löytyy." Samantha sanoi ja avasi ovet suureen komerooni. "Oho helvetti. Näitä on melkein yhtä paljon kuin Casperilla on naisia." Sam totesi. Nauroin hänen toteamukselleen vatsa kippurassa. "Mitä? Sillä on." Sam tyrskähti. Ainakin ystäväni saivat minut nauramaan vaikka olinkin selvinpäin. "Haluan sinulle violettia vaatetta, sillä Sunny rakastaa violettia. Näyttää siltä että sinäkin. Te tulette varmasti toimeen." Hän sanoi ja hihkaisi sitten kun löysi minulle sopivan asun. "Tässä, tarvitset vielä kengät." Hän sanoi ja heitti vaatteet minulle. "Oliko sinun niin pakko valita minulle myös alusvaatteet?" Möläytin. "Ihan pakko." Heitin vaatteet pois päältäni, sillä en pelännyt alastomuutta, kunhan minusta ei otettu kuvia. Sam kääntyi ja peitti silmänsä. "Helvetti, Glynne! Oliko sinun ihan pakko riisuutua siinä?" Hän kiljaisi ja minä kikatin. Vedin päälleni hänen antamat vaatteet ja peilasin itseäni. "Voit katsoa nyt!" Huikkasin ja hän kääntyi. Violetti narutoppi sopi todella hyvin hopeisiin housuihini. "Näytät niin hyvältä! Tuo toppi sopii sinulle niin hyvin. Ja nuo housut..." Hän hämmästeli. "Sinusta voisi tulla vaikka stailaaja! Mutta tule, haluan valita nyt sinulle vaatteet." Sanoin ja kiskoin tämän mukaani.

Kerros 989 oli kerros jossa jäimme pois. Näin neljä ovea ympärillämme, yksi niistä oli hyvin vanhan näköinen. "Älä sitä katso, täällä on meidän kotimme." Samantha sanoi ja avasi oven. Heidän talossaan oli paljon valkoista pintaa ja siellä tuoksui aivan ruusuilta. "Kylvetitkö sinä tämän paikankin ruusuvedessä?" Naurahdin. Hän ohjasi minua ylös portaita pitkin. "Täällä on minun huoneeni, ei yhtä mahtava kuin sinun mutta kyllä se menee." Hän sanoi ja avasi ovet huoneeseensa. Huomasin heti, että hän piti keltaisesta väristä. "Hieno huone." Sanoin. Hän osoitti ovea, joten päättelin sen olevan vaatekomero. Vaatteetkin olivat kellertäviä suurin osa. Valitsin hänelle mustat housut jotka kimmelsivät valossa ja vihreän kukallisen narutopin. "Tiedän että tämä on sama asukokonaisuus kuin minulla mutta pidin siitä joten sinäkin saat pitää sitä." Sanoin ja heitin vaatteet hänelle. Katselin hänen kenkävalikoimaansa ja yllätyin, sillä hänellä oli jopa enemmän kenkiä kuin minulla. "Ja minäkun luulin että minulla on paljon kenkiä." Naurahdin. Otin hänelle mustat matalapohjaiset kengät ja katselin kun hän puki ne ylleen. Tulin istumaan hänen kanssaan sängyn reunalle ja katsoin meitä peilistä. "Olisitko kiinnostunut mallikuvista? Voisit varmaan tulla äitini kuvauksiin." Kysyin ja hänen silmänsä kimmelsivät. "Luuletko niin? Tottakai!" Hän hihkaisi ja halasi minua. Sitten hän katsoi käsiäni. "Minun pitää vielä lakata kyntesi." Hän ilmoitti ja käveli vaatekomeroonsa. Hän tuli sieltä mukanaan hyvin monia eri sävyisiä violetteja kynsilakkoja. "Saat myös laittaa minulle luomiväriä." Hän kertoi. "Enhän minä osaa!" Huudahdin. Hän katsoi minua silmiin ihmeissään. "Etkö ole koskaan meikannut?" Punastuin sillä tiesin että tulin kuulostamaan itserakkaalta. "Ei minun ole tarvinnut, tiedätkö?" Sanoin samalla kun hän valitsi paitaani sopivaa lakkaa. "No joo, tajuan. Mutta ei luomiväri ikinä haittaa tee. Se tuo sävyä." Hän sanoi ja löysi oikean sävyn. "Miten paljon sinulla näitä on? Minun äidillänikin on ihan hirvittävän paljon kynsilakkoja mutta sinun kokoelmasi kyllä ylittää hänen omansa." Sanoin. "Tykkään lakata kynsiäni ja tehdä niihin kuvioita. Anna käsi." Hän sanoi. Huomasin heti että hän oli lakannut kynsiä ennenkin. Hänellä oli vakaa käsi ja varma ote. "Kumpa minulla olisi näin kauniin mutoiset kynnet." Hän mutisi ja katsahti omiaan. Minusta ne olivat kauniit, ja niissäkin oli kukkakuosia. "Valmis! Nyt älä tee mitään hetkeen tai pilaat ne." Hän käski. "Selvä se." 

Olimme Sunnyn ovella. Hän oli Samanthan paras ystävä, päätellen siitä mitä oli minulle kertonut. "Sunny on tosi kiva, tulette varmasti toimeen!" Hän hihkui. "Kerroit minulle jo." Hymyilin. Samantha soitti ovikelloa ja virnuili minuunpäin. Oven avasi pitkä tyttö, suunnilleen Samanthan pituinen. "Sam!" Hän sanoi ja halasi ystäväänsä. Tytöllä oli hymy huulillaan kun hän halasi Samanthaa. Hänellä oli ruskeat silmät, hiukset ja iho. Hän oli kaunis. "Tässä on Glynne." Sam sanoi ja esitteli minut Sunnylle. "Hei Glynne!" Hän sanoi kirkkaalla äänellä ja halasi minua. Hänen silmänsä oli aivan yhtä eloisat kuin Samin.  Kävi järkeen, että he olivat ystäviä. "Hei, Sunny." Sanoin ja hymyilin tälle. "Tuoksut hyvältä" Hän ilmoitti. Kiitin häntä hiukan ihmettyneesti. Samantha näytti nyt yli-innokkaalta. "Hetkinen?" Sunny sanoi yhtäkkiä. "Oletko se Glynne? Glynne Myers?" Virnistin ja nyökkäsin hänelle. Hän hihkaisi ja veti meidät sisään. "Olette aika ajoissa, vielä pari tyyppiä puuttuu niin voimme aloittaa pelin." Sunny sanoin iloisesti. "Mutta täällähän on ihan hirveästi porukkaa." Minä sanoin. "Sun tarkoittaa lähimpiä kavereitamme." Samantha selvensi. "Saat tulla mukaan koska olet ystäväni." Samantha kertoi. Kävelimme ihmisjoukon läpi yläkertaan. Sunny tervehti ja kiitteli tuttujaan matkan varrella. "Olemme huoneessani tänään." Sunny kertoi Samanthalle ja hän nyökkäsi. Sam aukaisi ovet Sunnyn violettiin makuuhuoneeseen. Sängyllä makasi poika jonka tunnistin Williksi. "Hei Willy!" Sam sanoi ja hypähti sängylle tämän viereen. Sunny laski kätensä olalleni ja sanoi "Kuka puuttuu?" Ketään ei enään puuttunut. "Hyvä! Sitten aloitetaan!" Sunny virnuili ja taputti käsiään yhteen kolme kertaa.