The towers (Fin)

Glynne Myers (3)

Viikonloppuna kävimme Samanthan kanssa kylpylässä rentoutumassa. Isäni oli varannut kylpylän siksi päiväksi vain meille, vaikka olin sanonnut ettei se olisi ollut tarpeen. Loikoilimme kuumassa kylpyvedessä vaaleanpunaisin ruusunterälehtien seassa. "Tämä tuoksuu taivaalliselta." Mumisin Samanthalle. "Niinpä, olen ollut tässä hoidossa kymmeniä kertoja!" Hän hihkaisi. Hymähdin, sillä en itse ollut ikinä käynyt ruusuhoidossa. "Vanhassa kaupungissamme oli kyllä kylpylä, mutta kävin vain mutahoidoissa." Kerroin ja Samantha avasi silmänsä. "Hyi! Mutahoito on niin inhottava, miten pystyit siihen?" Hän möläytti. "Karibialla on varmaan erilaisia hoitoja kuin täällä." Kerroin hänelle. "Asuit Karibialla? Oli varmaan mahtavaa!" Hän hihkui. "Olihan se." Sanoin ja suljin taas silmäni. Hän varmaan teki saman, sillä hän lopetti puhumisen. Ajattelin, miten hyvältä tuoksuisin kylvyn jälkeen. Menimme yrttisaunaan kylvyn jälkeen. "Sekoittuukohan meihin yrtin ja ruusun tuoksu? Se ei varmaan olisi mikään miellyttävä yhdistelmä." Mietiskelin ja Samantha loikkasi samassa ulos saunasta kiljahtaen. Tulin kikatellen hänen peräänsä. Menimme takaisin ruusukyllpyyn ja katselimme merta allamme. "Kuinka kauan olet asunut täällä?" Minä kysyin katsellen kauniita maisemia. "Koko elämäni, oikeastaan. Muutin tänne äitini ja veljeni kanssa silloin kun olin ihan pieni. Ehkä kaksi kuukautta." Samantha kertoi. En halunnut kysyä hänen isästään, mutta hän varmaankin huomasi, että halusin tietää. "Hän jätti meidät."

"Oliko sinulla hauskaa, kulta?" Isäni kysyi minulta kotiovellamme ja suukotti otsaani. "Oli, kiitos muuten siitä että varasit kylpylän meille." Kiitin isääni. "Eipä kestä, menen nyt tekemään töitä." Isä sanoi ja käveli viereiseen huoneeseen, joka oli hänen työhuoneensa. Ihailin isääni kovasti, arvostin kaikkea mitä hän teki vuokseni. Arvostin molempia vanhempiani. Makasin sängylläni ja katselin suuresta ikkunasta ulos. Meri ryöppysi kahden kilometrin päässä maasta. En ollut ymmärtää, miten Torni oli niin korkea. Olihan siinä Hyvin korkeita kerroksia, mutta kuitenkin. Ulkona oli hyvin pimeää, sillä oli jo keskiyö. Minä sain vimman mennä katolle, ja jäädä sinne loppuiäkseni. Toteutin toiveeni katolle menemisestä, katselin siellä tähtitaivasta. Yksi tähtikuvio näytti aivan timantilta, ja minun teki mieli piirtää se. Yritin juurruttaa kuvan lähdistä mieleeni, kun kuulin maasta kiljuntaa. Siellä oli porukka nuoria, jotka kiljahtelivat ilosta. Suurennin katsettani ja tunnistin Billin yhdeksi heistä. Outoa, luulin että hän oli kotona. Tunnistin myös Williamin ja Samanthan, ja tunsin tulvivan surun. Olin antanut Willille äitini tekemät kengät, timanttikengät oita pidin kun tapasin hänet, mutta vain miesten mallina. Niitä ei ollut kaupoissa. Olin antanut Samanthalle ilmaisen kylpypäivän. Mitä Bill oli heille tehnyt? Miksi he eivät olleet kutsunut minua? Olin tuntenut heidät vain kolme päivää, mutta tunsin silti syvää surua. Tiesin kyllä, että minun kanssa oltiin, sillä olin rikas ja kuuluisa. Oliko Bill hauskempi? Olinko aivan tylsä? Lähetin Samanthalle viestin, jossa kysyin, että missä hän on. Tein niin, sillä halusin tietää huijaisiko tämä minulle. Tiesin olevani aivan kamala kadehtija. Se oli huonoin puoleni. Samantha vastasi hetkessä. "Menossa baariin. Mikset tullut mukaan? Onko jokin vialla?" Se oli ääniviesti, ja Samantha kuulosti huolestuneelta. Mitä, eihän minua edes kysytty? "Eihän minua edes kutsuttu?" Lähetin tälle ääniviestin. Olin hämmentynyt, kun hän vastasi, "Bill kysyi sinua ja sanoi että et halua tulla mukaan." Bill ei  ollut kysynyt minulta mitään. Tajusin, että hän ei halunnutkaan minua sinne. "Ei kyllä kysynyt, mutta en olisi kyllä tullutkaan." En ollut kiinnostunut baareista.

Heräsin aamulla suuresta sängystäni, ja kävelin haukotellen keittiöön. Vastassani oli lappu, jonka äiti oli kirjoittanut kiekuraisella käsialallaan. "Minä ja isäsi olemme päivän risteilyllä. Bill ei ole kotona. Tein sinulle mokkapaloja, 

Äitisi"

Äitini tiesi, miten paljon tykkäsin mokkapaloista. Hän oli myös hyvä tekemään niitä. Söin niitä kaksi heti aamulla. Astuin vaatekomerooni, ja pukeuduin vihreään haalari-asuun, joka oli sävy sävyyn silmieni kanssa. Puin mustat matalapohjaiset ballerinat ja olin valmis. En ollut kuitenkaan varma, että mihin minä menisin. Tarvitsin kuitenkin jotain tekemistä sillä en millään olisi jaksanut olla yksin kotona koko päivää. Se oli kai persoonallisuuteni, minulla piti olla aina jotakin tekemistä. Olin saanut kolme uutta viestiä Samanthalta yön aikana. Olin onnellinen, että viestit eivät herättäneet minua. Avasin viestit ja ne olivat ryhmäkuvia, joissa luki alla 'kumpa olisit täällä, tylsää ilman sinua' Olin saanut nopeasti hyviä ystäviä. Katto-episodini oli ollut siis aivan turha. Havahduin, kun kuulin ovikellon soivan. Kukahan se mahtoi olla?