Kitkasta syntyy kipinöitä || bxb

6. Mä en aio pitää sitä

Saku käveli Kaukon kanssa matematiikan luokkaan. Eliel istui Antin vieressä ja jutteli takana olevan Riikan kanssa. Saku vilkaisi Elieliä hymyillen ja Eliel hymyili takaisin.

"Ootteks te frendejä tai jotai?" Antti kysyi.

"Ei. Saku on mun poikaystävä." Eliel sanoi tyynesti. Antti katsoi Elieliä hämmentyneenä. Sakusta tuntui vähintäänkin yhtä hämmentyneeltä ja poika otti askeleen taaksepäin.

"Eli sä oot?..." Antti kysyi.

"No joo." Eliel vastasi hymyillen. Riikan katse porautui Sakuun. Saku ei tiennyt miten pitäisi reagoida tähän. Varovasti hän katsoi Riikkaa mutta kääntyi pois huomaten miten tämän silmäkulmaan ilmestyi kyynel. Tunnin jälkeen Saku etsi Riikan käytävältä.

"Jutellaan pliis. Mä en tahtonu satuttaa sua tai tuoda sulle pahaa oloo." Saku yritti.

"Ei tää susta johdu se on vaa tää tilanne." Riikka sanoi ja yritti hymyillä.

"Hei me keksitään jotain ihan varmasti." Saku sanoi ja katsoi Riikkaa rohkaisevasti.

"Kiitti." Riikka sanoi ja halasi Sakua.

Koulun jälkeen Saku ja Eliel kävelivät kotiin.

"No mitäs tehtäis?" Eliel kysyi.

"No katotaan vaik joku leffa?" Saku ehdotti. Tämä ei kuitenkaan kyennyt keskittymään.

"Mitä sä teet?" Eliel kysyi naurahtaen.

"Viestittelin vaa Riikan kaa. Kysyin siltä läksyt." Saku sanoi nopeasti.

"No katotaanko The Open house vai It?"

"Sä saat päättää." Saku sanoi.

"Hei sul on selvästi joku tärkee juttu meneillään niin katotaan se leffa vaikka huomenna." Eliel sanoi. Saku tunsi syyllisyyttä. Hän ei olisi halunnut tehdä mitään muuta mielummin kuin maata Elielin sylissä ja katsoa mitä tämä nyt tahtoikaan.

"Kuule jos tää johtuu siitä että mä kerroin kaikille aamulla, niin oon oikeesti pahoillani. Tietty ei ois pitäny kertoo ilman että-" Eliel selittää haroen ruskeita hiuksiaan. Saku naurahtaa huvittuneesti ja tarttuu tämän käteen. Eliel tuntee kuin pienen sähköiskun, Sakun koskiessa hänen käteensä. Se myös keskeyttää hänen anteeksipyyntönsä.

"Ei se haittaa. Ei ihan tosi." Saku vakuuttelee Elielin yhä katsoessa alaspäin nolostuneena.

"Okei. Kunhan halusin varmistaa." Saku naurahtaa pojan lauseelle. Vaikkeivat he ole tunteneet kauaa, Eliel on yksi ylihuolehtivimmista ihmisistä koskaan. Yleensä Sakua ärsyttäisi jatkuva hössöttäminen, mutta Elielin kohdalla se oli vain suloista.

"Sä oot Eliel outo."

"Kiitos." Eliel sanoo ja heilauttaa hiuksiaan. Saku ei voi muuta kuin nauraa tälle. He kävelevöt Sakun kotitalon portille ja Eliel antaa kevyen suukon Sakun poskelle.

"Huomenna taas." Saku sanoo ja hymyilee.

"Rehellisesti sanottuna mulla on jo nyt ikävä." Eliel toteaa ja vastaa Sakun hymyyn.

"Enhän mä ole vielä edes kävellyt tosta portista sisään."

"Silti." Eliel sanoi ja puri alahuultaan. Saku ei voinut olla tuntematta samaa lämmintä tunnetta joka levisi aina kun Eliel ylipäätään katsoi häntä.

"Nähdään taas. Mä lasken siihen jo minuutteja." Eliel iski silmää ja kääntyi lähteäkseen.

"Ja mä sekuntteja!" Saku nauroi kun tämän selkä loittoni hänestä.