Moodboardit kirjaan mutta saa kuvitella ite.
Sakun aamu alkoi kemialla. Se oli Sakun vahvimpia puolia joten aamua ei ollut täysin menetetty. Saku huomasi Antin tulevan kohti pulpettiaan. Saku veti huppua syvemmälle päähänsä. Hän oli todella ujo ja parhaiten hän viihtyi parhaan kaverinsa Kauko Järvisen kanssa. He olivat olleet parhaita ystäviä ensimmäiseltä luokalta lähtien. Sakun ujous tuli parhaiten esiin vieraiden ihmisten seurassa, ilman Kaukoa Saku ei tiennyt miten päin olisi toisten kanssa.
"Moi. Riikalla on bileet launtaina. Se täyttää viisitoista." Antti sanoi lisäten jälkimmäisen lauseen kuin muistuttaakseen Sakua.
"Okei." Saku sanoi hiljaa. Hänen katseensa osui Antin käsivarsiin . Tyhmempikin kykeni niistä huomaamaan että poika oli käyttänyt useita tunteja punttien nosteluun. Sakun sanat takertuivat kurkkuun niinkuin useimmiten kävi vain vähänkin vieraampien ihmisten kanssa.
"Tuutko messiin?" Antti kysyi ja Sakun huulille nousi hymynkare. Saku oli todella iloinen siitä että Antti oli tullut pyytämään häntä. Saku ei ollut luokkansa halutuinta seuraa joten bilekutsut olivat melko harvinaista herkkua.
"Mielelläni." Saku sanoi ja Antti hymyili hiukan. Antti käveli kavereidensa luo ja Saku seurasi poikaa katseellaan. Riikka istui Viivin vieressä. Tytön sotkuiset mustat hiukset sekä siniset silmät vangitsivat Sakun huomion. Riikka oli kaunis ja Saku nojasi kämmeneensä. Ei hänellä olisi mahdollisuuksia tyttöön.
"Sakuuu?!" Kauko huudahti. Hän ei ollut huomannut Kaukoa joka oli istunut tämän viereen. Kaukolla oli sama tummansininen Puman huppari jonka Saku oli antanut Kaukolle kaksi vuotta sitten. Huppari näytti hiukan kuluneelta muttei Kauko välittänyt.
"Niin? Opettaja tuli." Saku sanoi ja suoristi ryhtiään. Heidän kemian opettajansa oli tiukka tunnilla puhumisesta ja Saku ei kaivannut wilmamerkintää.
"Tänään aloitamme kemianprojetkin. Tutkimme kappaleiden 20-35 kemiallisia reaktioita. Tehtävä tehdään pareittain." Opettaja sanoi ja Kauko vilkaisi Sakuun.
"Parit on siis arvottu." Opettaja sanoi ja yskähti. Kauko näytti pettyneeltä.
"Riikka ja Alina, Antti ja Kauko, Nelli ja Jenna, Otto ja Kasper, Saku ja Eliel..." Opettaja luetteli. Saku etsi parikseen ilmoitettua poikaa katseellaan luokasta. Poika käveli Sakun pulpetille. Tällä oli tummanruskeat hiukset ja Sakun mielessä käväisi ajatus sormistaan pojan hiusrajassa. Saku pelästyi ajatustaan. Oli todella homoa ajatella noin. Hänhän piti Riikasta.
"Moi. Mitäs sä?" Poika kysyi. Eliel. Kaunis nimi Saku ajatteli itsekseen. Saku jumittui ajatuksiinsa hiukan liiankin pitkäksi aikaa, sillä Eliel sanoi:
"Otetaan aiheeksi kitka jos sopii. Voidaan yhdistää huvi ja hyöty." Hän vinkkasi silmää ja Sakun valtasi oudon lämmin tunne. Saku ei yleensä tuntenut niin. Varmaankin se johtui seuran puutteesta tai jotain, ajatteli Saku.
"Alotetaan illalla. Käyks et tehään sitä teillä?" Eliel kysyi ja ennen kuin Saku ehti ajatella hän nyökkäsi. Onnistuisiko ilta?
YOU ARE READING
Kitkasta syntyy kipinöitä || bxb
RomanceEnsirakkaudesta, aikuiseksi kasvamisesta ja kuolemasta. Ja kaikkeen tarvittiin vain yksi kemiantehtävä.