Kitkasta syntyy kipinöitä || bxb

3. Salaisuus paljastuu

Saku katsoi Elielin sinisiin silmiin. Eliel näytti huolestuneelta mikä sai Sakun tuntemaan olonsa epävarmaksi.

"Se liittyy Riikkaan..." Eliel aloitti. Sakua inhotti pettymys joka jylläsi hänen sisällään. Hänen ei ollut lupa olla pettynyt jos asia ei koskenutkaan sitä mitä hän oli odottanut. Sakua hirvitti ajatus että oli odottanut kauhun ja ilonsekaisella jännityksellä Elielin kertovan jotain tyystin muuta kuin ongelmista Riikan suhteen. Hän ei ollut homo eikä pitänyt pojista vaan täysin normaali 14-vuotias joka piti tytöistä niinkuin kaikki muutkin.

"Selvä?" Saku sanoi yrittäen kitkeä pettymyksen sanoistaan.

"Riikka on raskaana." Saku ei tiennyt mitä ajattelisi. Se selitti miksi Riikan käytös häntä kohtaan oli muuttunut. Aiemmin Riikka ei ollut edes huomannut häntä mutta nyt Riikka oli pyytänyt häntä deitikseen bileisiinsä.

"Mistä sinä kuulit?" Saku sai sanotuksi.

"Kauko kertoi että Riikka on raskaana muttei suostunut kertomaan kuka isä on." Eliel sanoi kiusaantuneena.

"Mutta miksi sinä tämän minulle kerrot?" Saku kysyi ja Eliel lehahti punaiseksi.

"Koska olen huolissani sinusta. En halua että joudut olemaan toisen pojan lapsen isä..." Eliel sanoi punastuen entisestään. Saku ei kyennyt olemaan hymyilemättä.

"Ei Riikka ole mitään sellaista pyytänyt hän vain tahtoi minut deitikseen bileisiin." Saku sanoi naurahtaen. Eliel näytti huojentuneelta.

"Kuule..." Eliel sanoi laittoi kätensä Sakun käden päälle. Saku katsoi pulpetilla lepäävää kättään. Elielin käsi tuntui hyvältä hänen omaansa vasten. Liiankin hyvältä. Saku ei edes ehtinyt ajatella kunnolla kun oli jo painanut omat huulensa Elielin pehmeille huulille jotka risteilivät päivisin hänen ajatuksessaan. Suudelma oli kuin sähköisku joka virtasi Sakun kehon jokaiseen osaan. Hänen sisälleen levisi sama lämmin onnellisuuden tunne kuin silloin kun oli nähnyt Elielin ensimmäistä kertaa. Kun he irtautuivat toisistaan Saku katsoi Elieliin nolona.

"Anteeksi, olisi varmaan pitänyt ensin kysyä ja sitten vasta..." Saku oli sanomassa mutta Eliel oli ehtinyt jo painaa kadehdittavan pehmeät huulensa Sakun omille. Saku vajosi samaan tiedottomuuden tilaan kuin ensimmäiselläkin kerralla. Elielissä oli jotain huumaavaa josta Saku ei koskaan tulisi saamaan tarpeekseen. Lopulta Eliel astui muutaman askeleen taaemmas.

"Mulla on kämppä tyhjänä illalla. Jos haluaisit tulla käymään niin voitaisiin puhua." Eliel sanoi. Saku nyökkäsi. Ei ole mitään mitä hän haluaisi enemmä