Sinun vain ☆K-16☆

1. Suklaasammakoita

Kertojan näkökulma:

Harry ja Draco oli määrätty tekemään yhdessä liemi essee. Heidän liemiopettajansa Severus Kalkaros tiesi kyllä, kuinka paljon pojat vihasivat toisiaan, mutta nautti oppilaidensa kiusaamisesta enemmän kuin mistään muusta. Paitsi ehkä Rohkelikolta pisteiden sakottaminen veti tälle vertoja. Joten Kalkaroksen määräyksestä Harry ja Draco tapasivat toisensa samana päivänä kirjastossa.
   
   Kun pojat huomasivat opiskelupartnerinsa tulleen, molemmat vain tuhahtivat. "Jos sinä alat kirjoittaa tätä kohtaa näistä kuoleman tuottavista taikajuomista, niin minä voin tehdä sen pohdinnan niiden vaarallisuudesta?" Harry kysyi liiankin kohteliaasti Dracolta.
"Olet siis valinnut meille aiheeksi kuoleman tuottavat taikajuomat... Olisikohan asian kanssa mitään tekemistä isääni ja hänen niin puhuttuun entiseen kuolonsyöjä uraansa..?!" Draco tiuskaisi Harrylle.
"Ei vaan ajattelin niiden olevan mielenkiintoisia..", Harry puuskahti hieman nolona. Hän ei ollut tullut ajatelleeksikaan asiaa, ja sitä kuinka se saattoi Dracoa loukata. Draco tyytyi tuhahtamaan ja alkoi raapustaa pergamentille tietoja taikajuomista.

   Monen tunnin ahkeran työskentelyn jälkeen Dracon maha murahti pahaenteisesti. Harry kääntyi katsomaan Dracoa. Hän huomasi kuinka poika oli punainen kuin paloauto. "Miksi punastuit?" Harry kysyi hämmästyneenä Dracolta. Draco ei ollut kuulevinaankaan ja jatkoi vain muina miehinä kirjoittamista. "Odota hetki", Harry sanoi Dracolle ja juoksi ulos kirjastosta.

   Draco jäi katsomaan Harryn perään ja laski kynän pöydälle. Draco tuhahti. Potter varmasti menee juttelemaan sille Weasleyn tytölle.. Draco ajatteli hieman kaihoisana. Hän jos kuka oli ansainnut tauon. Draco pyöritteli kynää pöydällä ja yritti olla mahdollisimman rauhallinen. Totta puhuakseen Draco ei ollut koskaan ollut näin stressaantunut Potterin seurassa. Ja miksi hän välitti niin paljon, mitä se typerä arpinaama ajatteli Dracosta? Yhtäkkiä Draco alkoi haukotella. Hän päätti, ettei siitä olisi haittaa, jos hän hetkeksi ummistaisi silmänsä. Sen hän tekikin. Draco vaipui sekunti sekunnilta aina vain enemmän uneen.. Kohta hän jo tuhisi penkillä voipuneena kaikesta stressistä ja vaivannäöstä.

    Samaan aikaan Harry juoksi kohti Rohkelikkojen oleskeluhuonetta. Hänen muistinsa mukaan Ronin arkussa pitäisi olla Harrylta pöllitty suklaasammakkopussi. Päästyään oleskeluhuoneenen ovelle, Harry kuiskasi taikasanan Lihavalle leidille (verikoira) ja kiisi kohti poikien makuusalia. Makuusalin ovella Harry kuitenkin pysähtyi. Hän nimittäin näki elämänsä traumaattisimman näyn. Neville ja Seamus suutelivat toisiaan Nevillen sängyllä. Harry valahti kalpeaksi ja yritti hiipiä heidän ohitseen hiljaa ja heitä häiritsemättä. Harry kuitenkin löi jalkansa Ronin sängynkulmaan. Harry älähti ja kyyhkyläiset käänsivät säikähtäneenä päänsä. "Harry! Ei ei ei eiii!!" Neville alkoi vaikeroida. "Harry sinun täytyy luvata, ettet kerro meistä KENELLEKKÄÄN!!" Seamus ärähti. Harry tyytyi nyökkäämään ja avasi Ronin matka-arkun. Sieltä hän löysi etsimänsä, eli pussillisen suklaasammakoita. "Älkää huoliko salaisuutenne on turvassa!"Harry sanoi leikkusästi lähtiessään ja sulki oveb perässään.

    Takaisin kirjastolle kiitäessään Harry rupesi miettimään äsken todistamaansa tapahtumaa. Miksi hän oli salaa kiihottunut? Miksi hän kuvitteli itsensä siihen? Dracon kanssa... Miksi hän välitti Dracosta niin paljon, että oli valmis juoksemaan linnan toisesta päästä toiseen vain typerän suklaasammakkopussin takia? Harry hidasti vauhtia ja kohta hän vain seisoi paikoillaan. Hän istahti seinää vasten ja tuijotti tyhjyyteen. Mitä olivat nämä tunteet, joita hän tunsi Dracoa kohtaan? Harry ei todellakaan halunnut myöntää olevansa HOMO... Harry painoi päänsä käsiinsä ja mietti. Hän saisi asiaan varmuuden vain yhdellä keinolla.. Harry nousi ylös ja alkoi kävellä rauhallisesti kohti kirjastoa.

~Draco leijaili huispauskentän yllä. Hänen päällään oli luihusen vihreä villapaita ja mustat farkut. Draco laskeutui keskelle huispauskenttää ja jäi siihen makaamaan. Hän katseli taivasta ja sen valkeita pilviä. Yhtäkkiä huispauskentälle saapui iso musta koira, joka alkoi nuolla Dracon naamaa. Draco naurahti ja yritti työntää koiraa pois, mutta se ei tuottanut tulosta. Draco vain makasi siinä kun koira nuoli ja nuoli ja nuoli. Lopulta Draco tunsi hukkuvansa. Koiran kuolasta alkoi muodostua lammikoita. Suurin lammikko oli varmasti Dracoa sääreen asti, jos hän olisi seisonut, mutta koska Draco makasi, hän melkein hukkui. Lopulta Dracolta alkoi loppua happi...~ Sitten Draco heräsi. Hän heräsi siihen, että Potterin huulet olivat hänen huuliaan vasten. Draco säpsähti, mutta kun huomasi Potterin jatkavan, Draco vastasi suudelmaan. Hänen kätensä löysivät Harryn perseen. Harryn kädet seikkailivat Dracon hyvin kammatussa tukassa. Lopulta he erkanivat ja molemmat puhkesivat hymyilemään vienoa punsa poskillaan.
    
        "Miksi?" Draco kysyi Harryltä hämmästyneenä heidän hetken rauhoituttuaan. "Koska halusin kokeilla, miltä suutelemisesi tuntuu.. En ollut varma tunteistani sinua kohtaan, mutta nyt olen täysin varma!" Harry sanoi katse maahan painettuna. "Hyvä, sillä olen itsekkin huomannut tunteita sinua kohtaan.." Draco hymyili ja tarttui Harryn kädestä. "Tahtoisitko yrittää seurustelua kanssani?" Draco kysyi vienosti. "En haluaisi mitään muuta enemmän tässä maailmassa! Mutta voisimmeko pitää sen salaisuutena?" Harry kysyi ilosta halkeamaisillaan. "Se sopii mainiosti!" Draco vastasi. "Ainiin! Tässä sinulle Malfoy", Harry sanoi ilkikurisesti ja ojensi suklaasammakkopussin Dracolle. Draco kiitti sammakoista ja pojat vetäytyivät kirjaston nurkkaan sohville syömään suklaasammakoita.

Jeee!Mun eka kirjotelma Wattpadiin!! Toivottavasti ei ollu kauheen kökköstä.. Ja tiiän, että koko luku oli kertojan näkökulmassa, mutta njääh :) Mutta ei muutaku ens lukuun :) Yritän saada sen mahd. nopee valmiiks, mutta en lupaa mitää :) See ya! -ufolapsi