Jimin nk
Öö.... kai, sanoin hieman hämmentyneenä.
Kiitos Jimin, Yoongin äiti sanoi minulle.
Olin hämmentynyt. Miksi Yoongin täytyi syödä jotain lääkkeitä? Ehkä täytyy kysyä joskus.
Jimin!
Täh???
Mennään. Äiti heittää sut kotiin.
Okei...
__________
Automatkan jälkeen astuin ulos autosta ja vilkutin Yoongille hymyillen. Mietin edelleen mitä Yoongilta on jäänyt kertomatta? Menin huoneeseeni ja otin kännykän esille.
Minä: Moi!
Yoongi: Moi😘
Minä: mikä sulle tuli???
Yoongi: Häh?
Minä: sielä sairaalas!!!
Yoongi: ...
Minä: KERRO! Et voi salata multa, jos sulla on joku hätänä!!!! Tai mitälie!!!
Yoongi: Mulle tuli...
Minä: No! Kerro jo! Pliis! Oon huolissani!
Yoongi: No mulle tulee joskus sellasia ahdistus kohtauksia! Sori jos huolestuit😒
Minä: Anteeks rakas! Mutta mä toivoisin että pystyisit kertoo mulle tollasista jutuista❤❤❤
Yoongi: No joo...
Minä: Vihaatko mua?
Yoongi: ....
Minä: Eli vihaat😭
Yoongi: NO EN VIHAA!!!! OOT MUN TÄRKEIN IHMINEN KOKO MAAILMASSA! EN TODELLAKAAN VIHAA SUA!!!!!
Minä: ooookei..... ooks varma..?
Yoongi: No joo, joo!!! Mä meen nyt nukkuu. Öitä❤❤❤😘😘😍😗
Minä: Öitä rks❤❤😍😘
______________________
Kun olin koululla huomasin, että Yoongi ei ole tullut koululle.
Moi Tae!
No moi Jimin! Mitäs kuuluu?
Ihan jees. Tiiätkö mis Yoongi on?
En. Kui?
Voi vittu! Sanoin pelokkaana.
No mikä ny vituttaa? Tae kysyi nauraen.
Hei oikeesti! Yoongi joutui elien sairaalaan jo toisen kerran putkeen!
Mitä helv..... voi vittu! Jos sille on käyny jotain, Tae sanoi kiroten.
No nii! Voi jumalauta, sanoin melkein itkien. Mun pitää mennä! Sanoin nopeasti Taelle ja juoksin pois.
Hei Jimin oota! Mihin sä meet?!
No vittu mieti! Kattoo onko Yoongilla kaikki ok! Huusin melkein vihaisena.
Kun pääsin Yoongin talon luokse menin äkkiä hissiin ja rämpytin oikean kerroksen nappia.
Voi vittu jos Yoongille on sattunu jotain.... niin..... niin..... mä kuolen, sanoin mielessäni.
Kun olin heidän ovensa kohdalla, kaivoin äkkiä repustani heidän talonsa avaimen jonka olin saanut Yoongin äidiltä. Kun pääsin sisälle katsoin läpi kaikki huoneet. Viimeisenä menin Yoongin omaan huoneeseen. Siellä Yoongi makasi sänkyllään puhelin kädessä.
Y....Yoongi?
Häh?! Yoongi sanoi pelästyen.
Mitä vittuu sä ajattelit?!!!?
Häh?
Noku et sitte päättäny tulla kouluun.
Nii.
Olisit voinu ilmottaa itestäs!
Tuijotimme toisiamme hetken kunnes Yoongi rupesi nauramaan.
Mitä?!
Et oo ilmeisesti kattonu kännyy hetkeen?
Mitä???
Kaivoin puhelimeni repusta ja katsoin meidän viestit.
Yksi lukematon viesti
Tänään:
Yoongi: En tuu tänään kouluu. Äiti käski jäädä kotiin.
Katsoin keskustelua vähitellen punastuen. Tunsin kuinka silmäni kostuivat häpeän kyynelistä ja valuivat poskelleni. En tiedä miksi niin kävi.
Voi Jimin. Tuu tänne! En mä tarkottanu nauraa sulle.
En edes liikahtanut. Yhtäkkiä Yoongi tarttui minua kädestä kiinni ja veti minut hänen sängylleen istumaan ja halasi minua tiukasti.
Ei sun tarvi ruveta mököttää, Yoongi sanoi hymyilen.
En mä mökötä! Sanoin hieman loukkaantuneena.
No kyl sä vähä mökötät.
No en mö...
Kesken lauseeni Yoongi käänsi pääni ympäri ja suuteli minua.
Tönäisin hänet pois ja tuijotin tätä tappavasti.
Kyl sä mökötät.
NO EN MUUTEN MÖKÖTÄ!!!
Hei pliis!! Ei jaksais riidellä. Voitko vaan myöntää et mökötät.
No en.... no okei, ehkä mä vähä mökötän.
No älä mökötä.
Mökötän silti.
Et saa.
No saan!
Sä et mökötä jos mä sanon niin!
Mitä toi tarkottaa? Kysyin hieman peloissani.
Yoongi tuijotti minua silmiin pieni virne kasvoillaan.
No tätä!
Yööngi rupesi kutittelemaan minua joka puolelta ja hihitteli itsekseen.
Lopeta! Yoon... gii! Lo...peta! Sanoin änkyttäen.
No jos et mökötä.
No en mökötä!! Jos lopetat.
Hyvä poika.
PAHA POIKA!
Pöö! Sori näin tylsä luku! Kommentoikaan ja painakaas votee nii tiiän et joku ees tykkää:( Moikkelis!
