Promise {Yoonmin}

013

{Yoongi}

Kävelin rannalle ja näky jonka näin oli sydäntä särkevä. Jimin istui penkilla pää polvissa liian iso huppari päällä. Poika tärisi luultavasti kylmästä sillä täällä on jo tähän aikaan vuodesta aika kylmä. Kävelin penkin luokse ja kosketin pojan hiuksia. Jimin selvästi säikähti minua.

"Jimin mikä on?"
Kysyin melkein kuiskaten

Jimin nosti itkuisen katseensa minuun ja vastasi "mm ei mikään"

Kyyneliä valui ja valui pojan poskille yhä lisää ja lisää kunnes en enää kestänyt vaan nappasin pojan syliini.

"Y-yo-Yoongi rakastatko sä hoseokkia?" Jimin kysyi hiljaisella ja itkuisella äänellä

Tuo kysymys oli jotain sellaista johon en itsekkään tiennyt vastausta

"en oo varma, mennäänkö kotiin?" yritin siirtää puheen aihetta sillä en halua puhua hoseokista tällä hetkellä.

Kello oli jo kohta yhdeksän ja olin kantanut reppuselässä nukkuvaa jiminiä jo ainakin 10minuuttia ennenkuin saavuin koti ovelleni.

Laskin Jiminin sängylleni varovasti ettei hän herää. Olin ottamassa Jiminin hupparia pois ennenkuin huomasin sen taskusta tippuvan mattoveitsen. Olin järkyttynyt. Eihän Jimin viiltele tai no en sitä koskaan ole kysynyt mutta olen vain olettanut niin. Varovasti otin Jiminin hupparin pois ja käänsin Jiminin käsiä hieman ja oikeasti säikähdin. Pojan kädet olivat täynnä arpia ja haavoja.

Päätin että puhumme aamulla tästä.

Olin lähtemässä huoneesta kunnes kuulin hiljaista muminaa "Yoongih äläh meeh" katsoin poikaa joka selvästi nukkui. Päätin kumminkin jäädä

_______________________________________

Möh en osaa kirjoittaa enää xD tästä piti tulla soft osa mut no joku muu kerta sit 😂💕