A

290 2 0
                                    

Kun vanhempani erosivat viikko sitten, äitini päätti seuraavana aamuna, että "hei nyt muutetaan!" niimpä äitini, minä ja kolme sisarustani Max, Evie ja Jonathan muutimme täysin uuteen kaupunkiin. Saavuimme tänne eilen. Saimme nopeasti kivan paritalon mukavalta alueelta. Minua ei haitannut muutto ollenkaan, sillä isäni oli pettänyt äitiäni, vieläpä meidän olohuoneessa. Niimpä halusinkin pois sieltä. Onneksi he eivät olleet naimisissa , siinä olisi ollut hirveä homma  olivat he kumminkin olleet yhdessä 18 vuotta. Niimpä, tiedän täsmälleen mitä ajattelet. Miksi he eivät menneet naimisiin vaikka olivat olleet jo niin kauan yhdessä, jaa-a..

Uudessa talossa on kolme makuuhuonetta, kylpyhuone ja kaksi vessaa. Tietenkin myös keittiö ja olohuone. Kaksosilla, Maxilla ja Jonathanilla on yhteinen huone, he ovat vielä 8-vuotiaita. Minä ja Evie jaamme toisen huoneen, ja kolmas on äitimme. Evie on 17-vuotta, eli vuoden minua vanhempi. Tulemme silti ihan hyvin toimeen keskenämme. Huoneessamme on kaksi sänkyä, iso vaatekomero, ja tietysti kirjoituspöydät

Äidin suuresta kaveripiiristä ainakin viisitoista tuli eilen apuun, joten täällä kaikki on jo melkein valmista. Koulu alkaa tänään, ja odotan sitä innolla. Aloitan kesken lukuvuotta, joten olen luultavasti se "uusi tyttö" mutta ei sillä ole niin isoa merkitystä, ei minulla ole suurta halua saada uusia kavereita täältä, kotona minulla oli jo yksi kaveri, Anna. Ja olemme soitelleet  viisi kertaa eilen ja tänään jo 2 kertaa, vaikka kello on vasta seitsemän. Nii kuin ehkä arvata saattaa, hän on paras ystäväni, ollut viisi-vuotiaasta asti.

Minulla on päälläni musta nahkatakki, itsetehty okay, okay toppi tähtiin kirjoitetusta virheestä, tennarit, sekä tekonahkahousut. Otan valko-mustan pandareppuni selkään, se on kirpparilta, tosi kulahtanut. Tämön jälkeen kävelen bussipysäkille Evien kanssa. Kun oikea bussi, linja 3 tulee, heilautan kättäni, ja astun täynnä olevaan bussiin.

Skip, kouluun, oon laiska, anteeksi.

Saavun koulun pihalle, ison vaahteran viereen. Koulu on aika moderni, ihan kiva. Kävin jo pari päivää sitten tutustumassa kouluun, joten et tule nyt lukemaan en osaa luokkaani - höpinöitä, valitan.

Kävelen määrätietoisesti kolmanteen kerrokseen, luokkani eteen odottamaan opea, jonka pitäisi tulla tasan 2 minuutin, ja 31 sekunnin päästä. Niin ainakin vasemmalla oleva sinisilmäinen poika kertoi juuri kavereillensa. Kiinostavaa, todella kiinostavaa. "joo joo Kai, ihan miten vaan" hänen mustahiuksinen kaverinsa naurahtaa tälle. Ei mitenkään ilkeästi, oikeastaan se nosti hymyn minunkin suupieliin.

Opettaja saapui pian ja avasi luokan oven. Se mustatukkainen, joku blondi ja sinisilmäinen (vissiin Kai) on ilmeisesti minun luokallani. He jäävät takariviin, ihan vasempaan nurkkaan. Blondi keskelle ja Kai ikkunapaikalle. Itse menen ainoaan vapaaseen paikkaan, musta hiuksisen eteen, jonkun gootilta näyttävän viereen. En ole varma onko hän tyttö vai poika, ei sillä oikeastaan ole väliä. Historia alkaa, ja huomaan poikien katseet niskassani. Se on hieman epämukavaa, ja kun välitunti alkaa, ja muut alkavat poistua, käännyn mustahiuksisen puoleen. "miksi sä tuijotat mua? Lopeta, kiitos." sanon tuolle tekopirteästi. Hänen kaverinsa kuulevat ilmeiseti tämän, sillä he kohottavat molemmat kulmakarvojaan ja vilkaisevat toisiaan. Mustahiuksinen taas luo ilkikurisen hymyn, ja sitten vakavoituu. "kuules likka, älä auo meille päätäs. Tuut muuten vielä katumaan." tuo murahtaa minulle. Nostan toisen kulmani hieman koholleen. "en mä sua pelkää" tokaisen tuolle painottaen viimeistä sanaa, jolloin tuo nousee ja ottaa paidastsni kiinni nostaen minut tuoliltani, ja työntää hieman kovakouraisesti kohti takaseinää. Tässä vaiheessa luokassa ei ole enää muita kuin minä ja nuo kolme poikaa. Joista kaksi istuvaa tekstailee. Ihan kuin tämä olisi normaali tilanne?!

Mustahiuksinen poika nostaa minua hieman ilmaan kahdella kädellään vyötäröstäni pitäen, jolloin  avaan suuni. "Hei jätkä. Sä venytät mun lempipaidan." sanon tuolle muka loukkaantuneena. Tuo ärähtää ja laskee minut maahan, mutta heti tuon jälkeen peittää suuni kädellään. " Hei likka, sinuna en pistäis vastaan" Kai toteaa tyynesti, katsoen samalla kännykkäänsä. En ehdi äänähtää ollenkaan kun minun edessä oleva poika avaa suunsa. "Mä oon Daniel, toi nurkassa oleva on Kai, ja toi toinen on Joel. Annan anteeksi käyttäytymisesi koska oot uus, mutta toista kertaa ei tule." tämä sanoo hieman vittuilevalla äänensävyllä. Sitten tämä liuttaa toista kättänsä reittäni pitkin alhaalta ylös päin, ja pysähtyy haarojeni väliin. Tässä vaiheessa puraisen tuon kättä." ai vittu!" tämä huudahtaa ja yrittää ottaa minusta kiinni jolloin jotenkin saan tönöistyä tuon lattialle, vaikka Daniel on paljon vahvempi. Tämä kaatuu kätensä päälle, ja siitä kuuluu KRÄKS. Suustani pääsee vain "H-hups..." kun tuo alkaa kiristää hampaitaan yhteen. Tämän kaverit nostavat tämän melkein heti ylös ja lähtevät kuljettamaan pois luokasta, luultavasti terveydenhoitajan luo. Juuri ennen kuin he poistuvat huoneesta, Daniel  antaa minulle myrkyllisen katseen, voi vittu.

706 sanaa itse tarinaa.

Kiitos kun luit, kertokaa toki mahdolliset virheet!

KidnappedWo Geschichten leben. Entdecke jetzt