Kidnapped

B

"Mä oon Daniel, toi nurkassa oleva on Kai, ja toi toinen on Joel."

Amelien näkökulma:
Loppu päivä sujuu niin kuin se alkoikin; onnistun ruokatunnilla kaatamaan tarjoittimeni kaiken sisällön Joelin päälle. Mursin myös ilmeisesti Danielin vasemman käden. Kai on vielä ehjänä. Ja toivottavasti pysyykin, en tarvitse koko koulun vihoja päälleni.

Päivän päätteeksi minulla on kaikki tarvittavat kirjat, sekä muistiinpanot mukana aiheista jotka olen missannut. Sain ne siltä vieressä istuvaltani gootilta. Hänen nimensä on Venni. En tiedä vieläkään hänen sukupuoltansa, mutta hän vaikuttaa kivalta. Kävelen kaapilleni, joka on heti kotiluokan vieressä. Laitan kirjat joista ei tullut läksyä kaappiin, ja keksin vihdoin paremman lukkoyhdistelmän kuin rehtorin antaman 1234. Laitan sen, ja suljen kaappini. Kävelen alas ja ulos koulurakennukseen, kun yhtäkkiä talon kulmalla minut vedetään pois. Olen hieman ihmeissäni, kun näen nuo kolme poikaa jälleenkerran. Kai pitää minua painautuneena tiilirakennuksen seinään ja nuo pojat vain hymyilevät. Olemme kaikki hetken hiljaa kunnes alan kyllästyä. "No aijotteko te sanoa jotain vai pääsenkö jo kotiin?!" Ärähdän. Joel naurahtaa. Kai avaa suunsa. "olet aika täys tuho. Ajattelitkos murtaa munkin käden?" tämä naurahtaa. "tai mätkästä tarjottimella?" Joel lisää. "no se oli täysin vahinko, pyysin jo anteeksi." sanoin katsoen Joelia. "sinä taas olet aivan kusipää. Ansaitsit sen!" sanoin katsoen Danielia silmiin, viimeisen lauseen hymyillen. Daniel on täynnä raivoa. Ja yrittää tulla käsiksi. Joel ehtii kuitenkin väliin. Annan vittuilevan katseen Danielille. Tämä murahtaa. "mikä sun nimes on?" Kai kysyy. "olen Amelie." vastaan heti. "selvä. Me ollaan tän koulun pomot. Kaikki tottelee meitä. Älä suututa meitä enempää." vastaa Daniel. Kai naurahtaa. "ehkä jopa koko kylän." tämä virnuilee. Sitten Kai
Päästää irti ja nuo kaikki lähtevät. Hieron niskaani, se tuli hiemsn kipeäksi. Kävelen bussi pysäkille, ja tajuan että nuo hyypiöt pidättelivöt minua liian kauan, ja seuraavaan bussiin on puolitoista tuntia. Lähden siis kävelemään. Bussilla olisi kestänyt puolituntia, minun hitaalla löntystelyllä ehkä tunti. Enkä edes tunne kaupunkia kunnolla. Niimpä lähden siihen suuntaan mistä bussi aamulla tuli, mutta eksyn pian. Ilmeisesti käännyin risteyksestä väärään suuntaan, mutta pian löydän itseni hämäriltä vaikuttavien kerrostalojen ympäriltä.