Bts |vampire house| +14

Luku 3: Salainen lampi

Tunen että Tae suutelee mua. Hän laskee minut sängylle ja hän tuli päälleni. Hän pussaa mun kaulaa. Hän siirtyy takasin mun huulille. Hän lopettaa sen ja nousee istumaan mun lantion päälle. Hän alkaa avamaan mun kauluspaidan nappeja. Sanon hänelle. "Tae....lopeta....oo kiltti!" Tae lopettaa ja katsoo  minua ja kysyy. "Mitä teinkö jotain väärin." "Joo ja miks sä teetän mulle." "Yritän korvata sitä purin sua." "ei sun tartte korvata sitä." "Miksi?" "Koska ymmärrän sua. Olet syönyt niin monta veriplasma pussia että halusit maistaa oikeeta verta." "Ehkä olet oikeassa anteeksi Mei. Kerro siten kun oot valmis. kun haluut niin olen aina valmis siihen ;)"

Minä lähin Taen huoneesta ja samalla kun kävelin huoneeseeni laitoin kiinni mun nappeja. Kun pääsin omaan huoneeseeni näin Jiminin tutkivan minun koululaukkuani. "Jimin mitä sä teet." "Aa no tutkin vaan sun tavaroita ." "Miks." "No yhden jutun takkia." "Minkä jutun." "Yhden vaan. Muuten oletko koskaan miettinyt miltä tuntuu kadota kuin tuhka tuuleen?" "En Jimin. miks tolasta kysyt?" "Sileen joudut jättää perheesi ystäväsi ja tyttö/poikaystävän hyvästit?" "No tavalaan kun juoksin metsään niin siinä tapauksesa jo sanoin poikaystävälleni hyvästit." "Eli en ole ainut. No ei siinä mitään. No kuitenkin heippa Mei." Jimin alkoi kävellä minun huoneesta pois. Jimin pysähtyy juuri ovella kun hän sanoo " Ainiin meinasin unohtaa." Jimin kääntyy mua kohti ja kävelee lähelle. "Tää on Kookielta. Hän käski mua tuomaan tämän." "Kiitos Jimin." "Eipä mitään. Jimin laitoi perässään oven kiinni. Istahdan tuolille ja alan lukemaan kirjettä. Siinä luki

Moi Mei
Tulisiko kävelylle mun kanssa metsään kello 12.30. Mulla ois asiaa ja paljon muutakin. Kunpa suostuisi se oisi minulle tärkeää terveisin Kookie

Vilkaisen kelloa ja huomaan että kello on 12.25. "Voi helvetti." Juoksen ovesta ulos. Kun olin ulkona näin Kookin nojaavan aitaan. Kävelen Kookien luokse. "Moi Mei. Sä tulit. Näitkö kirjeen." "Totta kai tulen. No näin sen kirjeen 5 minuuttia ennen." "unohtiko Jimin sen?" "Jep." "Mistä arvasin. No se on tärkeitä että tulit." Kävelin Kookien viereen. "Kookie minne me mennään?" "Ajattelin että mennään metsään kävelemään." "Eikö me eksytä sinne?" "Ei ainakaan mun seurassa oon kävelyt sillä metsässä monta vuotta." "No luotan sinuun."  Mä ja Kookie alettiin kävellä metsään päin. Oltiin metsän reunalla. Mä ja Kookie käveltiin metsässä. Kävelin hitaammin kuin Kookie, koska hän oli kävelyt siellä enemmän. Huomaan että Kookie oli tuli mun viereen. Hän ottaa kädestä kiinni ja alkaa kävellä.

Kookie vei minut aukiolle jossa oli pieni puro ja puron vesi laskeutui lampeen. "Kookie tää on sika kaunis paikka." "Tiedän. Löysin tämän kun olin nuori ja vietän melkein kaikki päivät täällä. Jos yrität etsiä mua niin oon varmaan tällä." "Kookie saanko tehdä tästä paikasta viihtyisän?" "Totta kai. Se oisi kivaa." Mä kävelin lammen luokse. Kookie käveli mun viereen. "Mei vaikka ei siltä näytä. Niin toi lampi on sika syvä ja sen vesi on sika kirkasta ja se on puhdasta. Mutta en ehdota että juot sitä." "Miksi?" "no oon monta kertaa olut siinä kun on tuli kuuma." "No sitten. Onko sulla nyt kuuma?" "Vähän. Älä huoli en aikonut mennä sinne." "Hyvä oon saanut tänään taas liika siitä että joku avaa paitaansa tai tulee mun päälle." "Mistä sä puhut?" "Tae suuteli mua ja se oli lähellä että tehtiin sitä." "Mä näytän hänelle." "Kookie oletko mustasukkainen musta?" "En! Haluun vaan puolustaa kaveria." "Okei no siten." "Mei muuten kun sä oot noin kaunis. Onko sulla olut poikaystävää?" "On tai no ei. Koska ennen kun juoksin metsään niin mun poikaystävä seurasi mua." "No se on aika harmi." "Haluisin vaan sanoa hänelle että oon kunnossa eikä tarvitse olla huolissaan." "Entä jos pystyisit Mei." "En pysty tältä ei pääse millään pois. Jimin sanoi mulle." "No joo anteeksi jos herätin toivoa." "Ei se haittaa ja et ees herättänyt sitä toivoa." "Okei." "Kookie minkä lainen elämä oli sulla ennen kun tulit tänne?" "No normi." "Kuinka kauan sä oot olut vampyyri?" "Miks kysyt." "No oon vaan utelias." "Huomaan."

Minä ja Kookie puhui melkein koko päivän. Illalla minä ja kookie katsottiin tähtiä. Hän jopa opetti mua tunnistamaan tähtikuvioita. En oo koskaan viettänyt näin poljon aikaa kenenkään mies puolisen kanssa.

Kookie nousi seisomaan. Hän ojentaa kätensä että pääsisin ylös. Otan kädestä kiinni ja nousen seisomaan "Kookie mitä nyt." "on aika myöhä ja sua ehkä väsyttää." "Ei mua väsytä." "Mutta silti. Huomenna on paljon tekemistä." "Ihan sama haluun viellä viettää sun kanssa viellä aikaa." "Okei sopii mennään kuitenkin kotiin." "Sopii." Me aloimme kävellä kartanolle. Metsässä oli niin pimeää että en nähnyt eteeni. Mä kaaduin melkein koko ajan. Käteni ja polveni oli aivan verillä. Kookie katsoi taaksensa ja suoraan mua. Mä istuin mättällä. Kookie kävelee mun luokse. Hän nostaa minut syliinsä. Katsoin häntä. Hän näytti niin söpöltä. Kookie huomaa että katson häntä. Hän käänsi katseensa minuun. Kookie alkoi hymyillä. Punastun ja katsoin pois päin.

Päästin pois metsästä. "Kookie voit nyt laskee mut." "En päästä. Koska en halua että kaadut lisää. Koska tällä on edelleen pimeää ja en jaksa kerätä kiviä sun haavasta." "Okei." Kookie kantoi mut sohvalle makaamaan. Hän alkoi puhdistaa mun haavoja.Kookie huomasi että mua sattui se puhdistus. "Mai sattuuko tää liikaa. Pystykö kestää siihen saata kun oon puhdistanut ne kaikki?" "Kyllä mä pystyn. Ei tartte huolehtia." Kookie sai puhdistettua haavat. Hän toi viini pullon ja kaksi viini lasia. "Mei älä kerro Yoongille tästä. Koska tää on sen pullo." Aloin hymyillä ja vastasi. "En kerro." Kookie kaatoi mulle lasillisen puna viiniä. "Mei tota tää on sit aika hyvää vuosi kertaa ja Yoongilla on näitä vaan muutama." "Hyvää työtä kookie." "Älä muuta sano mutta ei se haittaa yhtään." Mä ja Kookie juteltiin tosi myöhään ja juotiin koko viinipullo eli oltiin ehkä vähän känissä. Me kompuroitiin Kookien huoneeseen ja alettiin nukkumaan.

Aamulla kun herään en muista yhtään mitään koko illasta. Katson viereeni ja näen Kookien nukkuvan vieressä. Menen istumaan sängyn reunaan. Mä säikähdän sitä että meidän vaateet on heitelty silleen että oltaisiin tehty sitä. Katson alaspäin ja huomaan että minulla ei ole mitään päällä.