Bts |vampire house| +14

Luku 5: Uusi hyvä ystävä

Katson Jiminiä ihmeissäni. "kiitos Jimin kun sain jutella mutta mun on pakko mennä." Kävelen ovelle ja avaan sen. Kun olin saanut oven kiinni.

Aloin kävellä huoneeni ovelle ja mietin että. Mitä Jimin tarkoitti sillä: mieti kaksi kertaa kenen kanssa olet ystävä. Olen huoneeni ovella ja kuulen jonkun huutavan minun nimeä. Katson taakseni ja näen Kookien kävelevän mua kohti. Mua alkoi pelottaa Kookie. mitä Jimin puhu hänestä. Katson hänen silmiään ja näen sieltä kaikkea sitä mitä en koskaan uskonut Kookiesta  löytyvän. Tartun ovenkahvaan kiinni ja avaan sen. Suljen oven niin nopeasti kuin pystyn ja suljen sen. Jään istumaan oven eteen vähäksi aikaa. Kuulen kun Kookie koputtaa oveen ja sanoo. "Mei pääsenkö sisään? Mulla on asiaa." "Ei nyt. haluun olla rauhassa." "Selvä no sä tiedät mistä mut löytää." Kuulen vaimeat askeleet pois mun huoneen ovelta. Nousen ylös ja raotin   huoneeni oven. Näen Kookien kävelevän rappusia alas päin. Kun enään näe Kookieta avasin kunnolla oven. Aloin kävellä Taen huonetta kohti. Koputan oveen ja kysyn "Tae oletko siellä?" Seison ovella muutaman minuutin. En kuulut vastaus joten päätin mennä sisälle.

Näen Taen nukkumassa sängyllä. Otan Taesta kiinni ja yritän herättää. "Tae herää herää." Tae ei mitenkään herännyt vaikka tein sitä viisi minuuttia. Ja en pysty ottaa sitä kun hän herää joten tein jotain riski altista. Mitä en koskaan ajatellut tehdä kellekään mulle kun mun rakkaalle. Menin Taen viereen istumaan laitan naamani taen kasvojen päälle ja pussasin häntä. Se tuntui oudolta yleensä Tae pussasi mua. Enkä mä hän. Lopetin pussaamisen ja näin Taella olevan silmät auki. Katsoin Taeta silmiin ja punastuin. Tae kääntyi kyljelleen ja laitoi päänsä nojaamaan käteen.

"Mei en tiennyt että olet noin hyvä suutelemaan." "Tae hiljaa!" "Se kannatti kyllä tehdä." "Et voi olla tosissasi. Et kai vaan teko nukkunut." "Kyllä! Ja meni viellä täydestä. Mä tiesin että sä rakastat mua." Löin Taeta poskelle "idiootti. En rakasta sua. Mä aatelin kuunnella Jiminiä ja tehdä sen mitä hän pyysi. Ja nyt tajuan ettei kannattanut." Aloin kävellä ovelle. "Mei odota." Tae nousi istumaan ja itse käänsin katseeni hänen päin. "Kutsuiko Jimin sinut tänne?" "Joo hän ehdotti että oltaisiin ystäviä. Mutta jos oot tollanen etkä sellainen mitä Jimin sanoi. Niin jätän sen väli." "Mei mä olen saman lainen mitä Jimin sano anna vaan mun näyttää se." "Ai miten?" "Me voitaisiin mennä kävelylle jos haluut." Kun Tae oli sanonut ton hän alkoi hymyilemään. Hänen hymynsä oli sika söpö. Katson vähän aikaa hänen hymyä ja nyökkään hänelle vastaukseksi. "Sepä hyvä. Oisin voinut luulla että et vastaa tohon ei. No nähdäänkö etuovilla 5 minuutin päästä?" Vastaan hänelle. "sopii!" "Hyvä nähdään sitten."

Lähdin Taen huoneesta. Mietin päässäni että olinko liian hiljainen. Pudistan päätäni että saisin sen pois mielessäni. Yhtäkkiä taas kuulen jonkun huutavan. Kännyn että näkisin hänet joka huutavan nimeäni. "Moi Hobi!" Hobi pika käveli luokseni ja halasi mua. Aloin hymyillä. Musta ja Hobista kavereita ekkan päivän aamuna . Kun tein heille aamu palaa. Hobi lopetti halaamisen ja piteli käsiään mun olkapäälläni. Han katsoi minun silmiäni huolestuneena. "Mei onko kaikki kunnossa kun näytät tuollaiselta?" Katson takas hänen tuman ruskeisiin silmiin. "Mistä arvasin. Mei mennään huoneeseesi meidän pitäs jutella." "Hobi.." Hobi pysähtyy ja katsoo taas minun. "Mitä?" "M..mutta." "Mei ei mitään muttia. Mä oon vähän huolissani." Hobi vei minut huoneeseeni.

Istahdin huoneessani olevaan nojatuoliin. "Mei mikä sua on mua huolissani." "Hobi mun pitäs mennä kun..." "Mei sä et lähde minnekään. Kerro oikeesti mikä sulla on!" "Hobi mä voin kertoo sen myöhemmin, kun lupasin tavata Taen etu ovella ihan kohta ja mennään kävelylle." "Okei kerro siten." "kiitos Hobi ja mä oon ihan ok." Juoksen rappuset alas ja etu ovelle. Tae otti mua portilla. Juoksen hänen luokse ja tartun hänen käteensä kuin joku neljävuotias lapsi. Tae katsoo mua ja alkaa hymyillä. "Näköjään sä tulit." "Olinko jotenkin myöhässä Tae?" "Noin kaksi minuuttia." "Anteeksi! Hobi pidätteli mua ja hän kysy kokoajan olenko ok." "Ei se haittaa. Mäkin aina myöhästyn. Niin kuin nytkin." "Ai jaa en uskoisi susta sellasta." "Kiitti. Mutta Mei meidän pitäs lähteä kun on viellä valoisaa." "Okei."

Oltiin kävelty Taen kanssa noin 10 minuuttia. Hänen kanssa oli kiva kävellä vaikka jouduttiin kävellä metsässä. "Mei tota anteeksi kun kysyn tämän. Mutta miksi Hobi oli susta huolissaan. Liittyykö se jotenkin meihin vai mitä." "No tavalaan se liittyy teihin." "Miten?" "No voinko luotaa sinun?" "Totta kai. En kerro kelekään oikeesti lupaan." Samaan aikaan kun hän sano sen hän nosti kädet ylös. Pysähdyin. "Okei uskon. No Jimin kertoi mulle että minkä lainen Kookie on. Ja kun hän oli kertonut sen hän sanoi mulle. Mieti kaksi kertaa kenen kanssa olet ystävä. Ja oon miettinyt sitä melkein koko päivän." "Aa no se. Älä välitä se on vaan osa Jungkookia. No ja älä mieti sitä mitä Jimin sano Hänestä. Sinä ite päätät mihin uskot. Ja Mei mulla on yksi juttu. Mä tiedän että näin ei saisi tehdä mutta voikko yrittää saamaan Kookielta pois sen jutun." "Ai sen että kun se keksii jotain niin hänen mieltään ei voi muuttaa?" "Juuri se. Mei sä ainoastaan pystyisit siihen. Puhu hänelle järkeä ja puhu hänet ympäri siitä. Mei ole kiltti ja suostu." "Okei mä kokeilen onnistuuko se." "Kiitos! Tää merkitsee kauheasti ja haluan että hän pilaa elämänsä ton ansiosta." "Ymmärrän haluut vaan pitää sun parhaasta kaverista huolta." "Jep." 

Tae alkoi jatkamaan kävelyä. Tae näytti jotenkin vaivautuneelta. Alan katsomaan taas jalkoihini että tiedän minne astun. Mutta pian se oli aika vaikeat, koska iltaa alkoi hämärtyä. Metsä oli synkkä, joten pimeys laskeutuu nopeemmin.  Olimme kävelleet neljä minuuttia ja enkä nähnyt eteeni. Katson eteeni enkkä näe Taeta. Mulle tuli kauhea paniikki kohtaus, koska luulin että jäin synkän metsään yksin. Tunen äkkiä että joku laitaa kätensä mun olka päähän. Säikähdän ja katson taakseni. "Tae toi ei olut hauskaa mä säikähdin." "Huomasin ja oli se hauskaa. Mei meidän pitäs ehkä kääntyä takas päin kun on tullut näin pimeä." "Okei Tae."

Aloimme kävellä takas päin. En nähnyt yhtään mitään kun kävelin. "Tae mä en näe minne astun." Tae kääntyy ympäri ja nosti minut ja alkoi kattamaan mua. Mä nukahdan Taen syliin ja alan nähdä unta hänestä. En muista yhtään mitään siitä unesta mutta sen muistin että siinä oli mä, Tae ja Kookie.

No päätin kokeilla että kerron enemmän Mein näkökulmasta. Joten päätän kysyä teiltä. Otanko enemmän Mein näkökulmasta vai en? Haluun kuula se. :)