Luku 12: pakkaamista

90 7 4
                                    

Menen Taen huoneeseen ja istahdan Taen sängylle. Tae kääntyi katsomaan mua. "Mikä on? miks näytät noin apealta?" "No yks juttu vaan Kookien kanssa." Tae nousi penkistä ja tuli mun viereen. "No mikä?" "Unohda. Lupasin Kookielle että se on meidän kaksin keskeinen asia." "Okei. Mutta sä tiedät että mulle voi kertoa." "Tiedän. No asiaan me muutetaan." "Mitä?" "Me muutetaan kaupunkiin." "Okei." "Etkö ole iloinen?" "Olen mut mietin miten vietän ajan siellä." "Teet opinnot loppuun niinkuin mä ja Kookie." "No sait yli puhuttu, mutta mulla ei ole hajuu mihin käyttäisin sitä?" "No ainakin saisit jotain töitä.?" "no joo." Nousen ylös sängyltä ja alan kävelen Taen työpöydän eteen, mutta juuri kun olin pääsyt sen luokse Tae ehti peittämään sen. "Tae näytät mitä sä teet?" "Se ei ole viellä valmis Mei, joten en voi näyttää sitä." "Hö näytä sitten kun se on valmis." Aloin kävellä kohti ovea. Olin juuri avannut oven käännyn Taeta päin. "Tae sinuna alkaisin pakkaamaan tavaroita." "Okei." Olin juuri lähtemässä kun kuulin Taen äänen. Käännyn Taeta päin. "Mei muuten voikko auttaa mua pakkamaan?" "Okei."

Kävimme hakemassa muuttolaatikoita ja aloimme pakkaamaan. Tae hoiti kaikki raskaan ja minä helpot. Tae hoiti kirja hylyn ja mä hänen työpöydän. Vein Taelle hänen pöydällään olevat kirjat. "Kiitos mei." "Ole hyvä." Kävelin takaisin työpöydän ääreen. "Mei?" "Mitä Tae?" "Onko sulla ja Kookien välillä jotain?" Alan katsomaan Taeta. "Ei. Me ollaan parhaat kaverit." "Mutta miks vietätte niin paljon aikaa yhdessä?" "No en tiedä. Mutta miks kysyt?" "Muuten vaan." Tae alkoi hymyilemään mulle. Vastaan hänelle pienellä hymyllä ja jatkan pakkaamista. Seuraava mikä mun pakata oli se valokuvakaappi. laitan kuvat pieneen laatikkoon ja laitan sen pienen laatikon muuttolaatikkoon. Seuraavaksi oli se laatikko. Laitan sen samaan muutto laatikkoon. "Tae muuten?" "?" "Harrastatko valokuvausta?" "Joo välillä. Muuten oon saanut tosi kauniita kuvia auringon laskuista. Tämän talon katolta." "Kiva, mutta mitä siinä on sellasta mistä tykkäät?" "No se tuottaa sellaisen rauhallisen fiiliksen." "Okei."

Oli mennyt melkein tunti ja olimme saanut kaikki irtotavarat laatikoihin. "Kiitos Mei avusta. Miten voin korvata tämän?" "Ei se mitään oli ilo auttaa. Ihan miten vaan, mutta älä korvaa sitä samalla tavalla kun puraisit." "Ei nyt silleen ja anteeksi viellä se." "Ei sillä oo väliä, koska mulle riittää että ollaan parhaita kavereita." "Okei." Menin Taen sängylle istumaan. "Tae kuinka kauvan olette tunteneet Kookien kanssa?" "No olemme tunteneet aivan kun oltiin kolmevuotiaita." "Miten tapasitte?" "No tarhassa mua kiusattiin ja jätettiin ulkopuolelle. Mutta siten yks päivä kun mua kiusattiin taas ja kun se loppui jäin yksi, mutta siten Kookie tuli sinne ja alkoi leikkimään kanssani. Muutaman viikon päivän päästä tutustuin yhteen tyttöön ja aloimme leikkimään yhdessä joka päivä ja Kookie ja se tyttö puolusti mua kiusaajilta." "Selvä. Se on ikävää että sua on kiusattu." Tae alkaa itkemään alan halaamaan häntä ja lohduttamaan. Oli mennyt viisi minuuttia ja Tae oli rauhoittunut. "Tae mun pitäisi mennä. Pärjääkö? Jos susta tuntuu pahalta voit aina tulla mun luokse " "Okei." Halasin Taeta ja anoin hänelle pusun poskelle. Nousen sängystä ja lähden.

Aloin kulkemaan kohti Jiminin huonetta. Kun olin Hänen huoneen edessä koputin hänen ovensa. "Sisään." Avaan oven ja näen Jiminin istuvan sängyllään ja katsoi valokuva albumia. Jimin käänsi katseensa minuun. "Moi Mei." Suljen oven ja menen istumaan Jiminin viereen. "Mitä sä teet?" "Katselen vaan kuvia jolloin me kaikki oltiin pieniä." "Saanko myös katsoa." "Totta kai." Aloin nojaamaan Jiminin olkapäälle. "Mei haluaisitko nähdä jotain?" "Okei." Jimin kääntää sivuun jossa oli päiväkodissa ja koulussa otettuja kuvia. "Mei tässä on mun ja muitten jätkien kuvia kun oltiin lapsia." Aloin katson yhtä kuvaan. "Jimin oletko sä tässä Yoongin kanssa?" "Jep. Me oltiin silloin Yoongin kanssa erottumattomat." "Ettekö ole enään?" "No kasvoimme erille toisistaan ja Yoongi muuttui täysin." "Miten?" "No me kaikki ollaan vampyyreitä ja meillä on se tietty ikä jolloin muututaan niin Yoongilla oli se pahempi. Yoongilla oli silloin paha masennus, hän oli itsetuhoinen ja arvaamaton. Mutta kun hän muuttui vampyyriksi hän alkoi juomaan ihmisverta ja lopulta tappoi jopa oman perheensä. Halusin silloin auttaa häntä mutta en pystynyt. Ja nykyäänkin hän istuu keskiöisin katolla ja miettii vanhempiaan ja kun muutamme hän varmaan jatkaa samaa hommaa taas kun tällä. Haluaisin että hän saisi muuta ajateltavaa." Näen kun Jimin alkaa itkemään. "Mutta en pysty auttamaan häntä." "Jimin? Kuulostat aivan siltä että olisit rakastunut Yoongin. Mutta ei siitä mitään. Jimin kuuntele." Otan kiinni Jiminin kädestä. "sä voit viettää aikaa hänen kanssa ja kaupungissa voit viedä hänet kahville ja yritä viedä Yoongin ajatukset muualle." Pyyhin Jiminin kyyneleen ja alan odotamaan hänen vastausta. Jimin nyökkää mulle vastaukseksi ja hän alkaa halaamaan mua. Halaan häntä takaisin. "Mei sä olet oikeassa. Kiitos." "Ei se mitään on kiva auttaa kaveria. Jimin pärjääkö sinä?" "Joo voit kyllä lähteä." Nousen ylös ja lähden Jiminin huoneesta

Olin kävelemässä huonettani kohti kun kuulen Taen huutavan nimeäni. Käännyn äänen suuntaan ja huomaan että Tae on huoneensa ovella. Kävelen Taen luokse ja tae halaa mua. Tae ottaa mun kädestä kiinni ja lähdemme kulkemaan alakertaan. Kun pääsimme alakertaan Tae kulki suoraan ulko-ovelle. Kun olimme ulkona Tae pysähtyi ja sanoi "Mei mä haluaisin viedä sut yhteen paikkaan." "Mihin?" "Seuraa mua." Alan seuraamaan Taeta. Tae vie mut katontikaitten kohdalle. "Mei mene sinne ensin. Älä huoli olen sun alla jos tiput saan sut kiini." Nyökkään hänelle ja alan kiipeämään. Kun pääsimme katolle Tae alkoi pitämään lantiostani kiinni että pysyn pystyssä. Kun olimme about keskellä katoa Tae alkoi istumaan . "Me ehdittiin." Alan istumaan ja kysyn "mihin?" "Mei auringonlaskuun." Alan katsomaan auringonlaskua. Mä aloin tuntemaan outoa tunnetta ja alan katsomaan Taeta. Tae alkoi katsomaan mua. "Tae mun pitäs mennä pakkamaan. Nousen ja alan kävelemään tikkaita kohti. Kuulen kun Tae nousee ja  alkaa kävelemään mua päin. Tae tulee mun taakse ja kääntää minut ja alkaa suudella mua. Tae lopettaa ja sanoo. "Mei olen rakastunut sinuun!"

Bts |vampire house| +14Où les histoires vivent. Découvrez maintenant