Yoongi
Odotan Jiminiä sillä penkillä millä olin ollut aamulla. Mikähän sillä kestää, ehkä ope pitää paljon yliaikaa tai entä jos... jos se ei haluukkaa nähä mua enää ja valehteli välittävänsä musta. Katson puhelimeni kelloa, välkkää oli jo mennyt 10 minuuttia.
"M-moi Yoongi" kuulen Jiminin sanovan hiljaa. Poika istahtaa viereeni ja katsoo maahan. "Moi" vastaan katsoen häntä. "Kaikki hyvin?" kysyn hieman huolestuneena sillä Jimin ei vaikuta iloiselta itseltään. "Mm...mmh j-joo" hän vastaa apean kuuloisena yhä maahan katsoen. "Jimin oikeesti, tiiän et sul ei oo kaikki hyvin, voit kertoo mulle tai olla kertomatta, ihan sama mutta muista voit aina jutella mulle" sanon pojalle samalla kun otan tämän kädestä kiinni. "J-joo tiiän, en ainakaan nyt haluu jutella tästä" hän vastaa hiljaa nojaten päänsä olkapäälleni. "Okei" sanon ja silitän Jiminin pehmeitä mustia hiuksia. Istumme siinä vain hiljaa kunnes kellot soi.
"Pärjääthän?" kysyn Jiminiltä kun hän nousee ja laittaa reppunsa selkään. "J-joo" tämä vastaa ja lähtee kävelemään nopeasti tunnillensa. Mikäköhä sillä on? Toivottavasti ei mitään tosi pahaa. Nousen ja menen omalle tunnilleni.
YOU ARE READING
Love is all around |Yoonmin|
Fanfiction[DISCONTINUED] "Mun elämä on aika sekasin, mut onneks sä oot mun vierellä <3" Yeah lukekaa tää jos haluutte cringetä ja oppia miten ei kirjoteta fanficciä 😭💀