Jimin
Kävelen koululle tyytyväisenä. Näkisin Yoongin siellä ja voisin jutella tälle. En vieläkään voi uskoa eilisen tapahtumia, kuka olisi uskonut Yoongin pitävän minusta.
Saavun koululle ja katson ympärilleni, en näe Yoongia missään. Menen toiseen kerrokseen. Ei täälläkään. Hänen on oltava ylimmässä kerroksessa sillä hän ei ole ikinä myöhässä ja kello on jo muutamaa minuuttia vaille. Kipitän rappuset nopeasti ylös. Ei täälläkään, missä hän on?
"Öh anteeksi oletteko nähneet Yoongia?" kysyn kahdelta pojalta jotka seisovat käytävän nurkassa selaamassa puhelimiaan ja juttelemassa. He katsovat minua hämmästyneen näköisenä. "Miks sä jotai Yoongi pellee kaipaat? Eiku nyt tiiän aiot esittää sille ystävää mut sit nolaat sen kaikkien eessä!" toinen heistä sanoo ja virnistää minulle. "Jaaha" sanon hiljaa ja yritän estää itseäni lyömästä häntä turpaan.
Lähden toiseen kerrokseen heidän nauraessaan yrittämään vielä kysymään tietääkö kukaan missä Yoongi on.
"Anteeks tiiättekö missä Yoongi on?" kysyn pieneltä tyttö ryhmältä jotka istuvat seinää vasten keskustellen jostain. "J-joo viimeks kun näin sen se lähti tonne koulun pihalle vihasen näkösenä" yksi tytöistä vastaa nopeasti. "Kiitos" sanon hymyillen ja lähden juoksien pihalle.
"YOONGI! YOONGI! YOONGI!" huudan hengästyneenä nähdessäni pojan istuvan pihalla olevalla penkillä yksin. Juoksen äkkiä hänen luokse ja istahdan tämän viereen.
"Ai hei Jimin" Yoongi sanoo tyynesti. "Moi tota mitä sä teet täällä? Miks et oo sisällä?" kysyn nopeasti. Koulun kellot soivat. "Mä kerron ens välkällä, nähään tässä" hän vastaa ja lähtee kävelemään kohti koulun ovia. "Okei" vastaan tälle ja menen omalle tunnilleni.
VOUS LISEZ
Love is all around |Yoonmin|
Fanfiction[DISCONTINUED] "Mun elämä on aika sekasin, mut onneks sä oot mun vierellä <3" Yeah lukekaa tää jos haluutte cringetä ja oppia miten ei kirjoteta fanficciä 😭💀