Toinen maailma

Toinen luku

Näissä seuraavassa 5. luvussa pääsemme tutustumaan päähenkilöiden ajatuksiin. Ja nyt ensimmäisenä kurkistamme asioita Lilian näkökulmasta. Hyviä lukuhetkiä, animal-lovergirl kuittaa.

Lilia:

Minun ja tyttöjen tehtävänä on suojella maailmaa, pitää yllä rauhaa ja salata tämä kaikki ihmisiltä. Minä inhoan sotaa, väkivaltaa ja pahuutta. Ainoa asia, mitä haluan on rauha kaikkien olentojen välillä. Jos kaikki hyväksyisivät toisensa ja rakastaisivat toisiaan, kuin haluaisivat itseään rakastettavan, niin kaikki olisi paljon paremmin tässä maailmassa. Mutta se ei ole mahdollista, ei ainakaan vielä. Saman verran, kuin maailmassa on hyvää, on myös pahaakin. Ja yritämme tyttöjen kanssa taistella pahaa vastaan koko ajan.

Ihmiset eivät saa tietää muista olennoista. Koska jos he tietäisivät totuuden maailmasta, joka on aivan heidän edessään, mutta piilossa heiltä, se tieto voisi olla heille liikaa. Ihmiset saattaisivat panikoida ja hätääntyä. Mikä voisi johtaa siihen, että he aloittaisivat sodan, jota eivät voisi voittaa. Ja meidän tehtävämme on varmistaa, että niin ei koskaan käy. Koska jos yksikin laji aloittaa sodan, niin kaikki lajit liittyvät sotaan. Ja sitten sitä ei voisi enää pysäyttää.

Minä olen ottanut vastuun tyttöjen johtajana. Kaikki päätökset, mitkä teen, ovat maailman hyväksi. Vaikka joutuisin itse uhrautumaan, siinä sivussa. Tämä työ vaatii joskus uhrauksia ja vaikeita päätöksiä, mutta tiedän sen kyllä hyvin. Eikä minulla ole mitään menetettävää, joten pystyn sitoutumaan tähän täysin.

Kaikki sanovat, että se, että minä välitän toisten hyvinvoinnista enemmän kuin itsestäni, tekee minusta haavoittuvaisen. Mielestäni se ei ole totta, sillä se on myös vahvuuteni. Toivon, että joku päivä kaikki viha loppuisi ja rauha tulisi ilman sitä, että meidän pitäisi taistella ja pitää rauha väkisin. Jos saisin sen toteutumaan, niin tekisin mitä vain. Vaikka se vaatisi minulta suuren uhrauksen, mutta sellainen minä olen. Siksi koen, että luonteeni uhrautua toisten puolesta, on hyvä asia. Koska joskus tilanne vaatii sitä, ja silloin minä ainakin, olen siihen valmis.

Istun pienen huoneeni pehmeälle sängylle, huokaisten. Asun tässä pienessä kämpässä yksikseni. Tämä ei ole mitenkään ihmeellinen tai yleellinen asunto, mutta se kelpaa minulle mainiosti. Me kaikki tytöt asumme pienissä vuokra-asunnoissa, ihmisasutuksen lähellä. Sijaintimme on pienessä ihmiskylässä, Pennsylvaniassa, jossa on hyvä piilotella. Täällä harvoin tulee mitään ongelmia, vaan me lähdemme mieluummin etsimään niitä muualta. Tämä kylä on täydellinen paikka päämajalle, joka sijaitsee asutuksesta kauempana, metsässä.

Olemme ottaneet tämän viikonlopun vapaaksi tyttöjen kanssa. Vietän sen, kuten aina, yksin. Pukeutuneena nytkin villapaitaan ja collareihin. Tykkään yksikseni ottaa rennosti ja silloin on kiva olla myös vähän rento vaatetuksen suhteen. Ja näin kylmällä ilmalla on ihana laittaa villasukatkin jalkaan ja letittää hiukset. Kääriytyä viltin alle ja juoda teetä. Ulkoapäin voisin mennä ihan tavallisesta tytöstä tällä hetkellä, enkä minkäänlaisesta suojelijasoturista. Mutta työvaatetus on erilainen, kuin yksin kotona oleva vaatetus.

Merida menee tapaamaan isäänsä. Rosa päätti lähteä käymään äitinsä luona, koska ei pidä isästään, niin paljon kuin äidistään. Valerie menee isänsä luokse, joka on hänelle hyvin tärkeä. Ja Kila menee vastahakoisesti tapaamaan äitiään. Toivon todella että tytöt käyttävät tämän ajan hyväkseen ja nauttivat olostaan, rakkaidensa kanssa.

Joskus itse mietin, kuinka ihana olisi tavata äitini, ihan oikeasti, eikä vain unissa. Se on kuitenkin vain kaukaista unelmaa. En saa tuhlata aikaa sellaiseen unelmointiin, koska minun pitää keskittyä tärkeämpiinkin asioihin. Tytöiltä en vaadi sataprosenttista omistautuneisuutta tähän kaikkeen, mutta minulla ei muuta ole, kuin työni. Ja tytöt ovat ainoa perheeni.