Pelasta mut ;; Yoonmin ;; VALMIS☑️

27.3

Katsoin kirjettä ja luin sitä uudelleen, ja uudelleen. Aloin käydä päässäni läpi jokaista, joka sopisi kirjeessä annettuihin tuntomerkkeihin.
Tummat hiukset, siniset silmät, suht pitkä, tästähän tulisi helppoa. En halua edes tietää kuinka monta suht pitkää, sinisilmäistä, tummatukkaa koulustamme löytyisi.

Taittelin kirjeen siististi reppuuni ja päätin, että mietin sitä enemmän koulun jälkeen. Aloin kävellä seuraavan tunnin luokkaani kohti ja katselin vaivihkaa ympärilleni. En tiennyt ollenkaan kuka kirjeen olisi voinut kirjoittaa.

Kävelin vakipaikalleni luokassa 76. Naputtelin pulpetin kantta kynälläni, kun opettaja aloitteli tuntia.
Aloin olla kärsimätön ja kännyin takanani istuvan pojan puoleen. Kim Taehyung, se, joka tietään kaiken kaikista. Olimme oikeastaan ihan hyviäkin kavereita, ja vietimme silloin tällöin aikaa yhdessä tai istuimme ruokalassa samassa pöydässä. Niimpä koin turvalliseksi puhua tälle.

"Tae hei" ,sanoin.
Hän nosti katseensa minuun historian muistiinpanoistaan.
"Juu?" ,hän kysyi.
"Voisiks tehä mulle palveluksen?" ,kysyin ja raavin niskaani.
"Jaa minkälaisen?" ,hän kysyi.
"No kun tota... Tänään aamulla, kun avasin mun lokeron nii siel oli sellanen kirje." ,kerroin.
"Ai millanen kirje?" ,hän kysyi ihmetellen.
"Itsemurhakirje." ,vastasin lyhyesti.
"Mitä? Keneltä?" ,hän kysyi, ehkä turhan lujaan äänen, sillä opettaja huomautti siitä meille.

"Mut siis keneltä?" ,hän kysyi hiljemmalla äänellä.
"No se siinä, ei mitään hajua." ,sanoin.
"Häh? Saat itsemurhakirjeen sun lokeroon, mut et tiiä keneltä?" ,hän ihmetteli.
Huokaisin ja aloin kaivaa kirjettä repustani. Avasin sen taitokset ja ojensin sen Taehyungille. Hän alkoi kiinnostuneena lukea sitä.

"Eli sinisilmänen, tummatukkanen, suht pitkä, kasiluokkalainen poika, joka on sanojensa mukaan loistava valehtelija." ,Taehyung sanoi.
"Mmm... Ja mietin et voisiks auttaa mua löytään sen, joka ton kirjeen on kirjottanu?" ,pyysin.
"Haluut et käyn läpi jokasen suht pitkän kasiluokkalaisen pojan, jolla on tummat hiukset ja siniset silmät. Ja olis niiku viikko aikaa. Ei tuu onnistuun." ,hän totesi.
"Tae jooko? Sä tiiät tän koulun oppilaista enemmän kun kukaa!" ,sanoin.
Hän pyöräytti pienesti silmiään ja ojensi kirjeen takaisin minulle. Laitoin sen takaisin reppuuni.
"Okei. Okei. Katon mitä voin tehä." ,hän sanoi.
"Kiitos Tae" ,sanoin ja huokaisin kiitollisena.
Hän väläytti minulle pienen hymyn ennen kun kääntyi takaisin muistiinpanojensa puoleen.

***

Istuin sängylläni ja tuijotin itseäni peilistä sänkyä vastapäätä. Kuulokkeistani kuuluva musiikki keskeytyi, puhelimeni alkaessa soida. Katsoin pikaisesti soittajan nimen, Taehyung.
Vastasin puheluun.

"Moi Yoongi." ,hän sanoi.
"Moi. Miks soitit?" ,kysyin.
"Mulla on idea, jota haluun ehottaa sulle." ,Taehyung sanoi.
"Liittyyks tää nyt siihe kirjeeseen?" ,kysyin.
"Joo." ,hän vastasi.
"Okei, kerro." ,sanoin.
"Nosiis pengoin vähä mun huonetta ja löysin meiän vuosikirjan. Aattelin et, jos maksat mulle vähäsen nii voisin käyä läpi ne jotka sopii niihi sen kirjeen tuntomerkkeihin." ,hän sanoi.
"Sopii. Paljonko?" ,kysyin.
"No oisko 30€?" ,hän ehdotti.
"Sovittu." ,sanoin.
"Hyvä." ,Taehyung sanoi ja lopetti puhelun.

Nyt olisin askeleen lähempänä, sen pojan henkilöllisyyden selvittämistä.