Pelasta mut ;; Yoonmin ;; VALMIS☑️

31.3 || 2

Katsoin sitä poikaa ja hän käveli samalle penkille, jossa itse istuin.
Hän vaihtoi vaaleansiniset conversensa, niken mustiin juoksukenkiin. Hän hymyili minulle ja hymyilin takaisin. Hän nousi penkiltä ja käveli radalle. Ennen kun hän ehti lähteä juoksemaan, kipitin tämän vierelle. Hän hymyili ja aloimme juosta rataa vierekkäin.

"Moi" ,hän sanoi.
"Moi" ,vastasin.
"En oo nähny sua täällä vähään aikaan." ,hän sanoi.
"Juu ei oo tullu juostuu." ,vastasin.
"Eks sä vielä joskus seiskaluokalla harrastanu juoskuu?" ,hän kysyi.
"Kutosella lopetin." ,vastasin.
Hän nyökkäsi.
"Tunnetaanks me jostain? Vaikutat tosi tutulta mut en saa nimee päähän." ,sanoin.
"Haha joo, Park Jimin. Oltiin jo ala-asteella samas koulussa. Puhuttiin aika usein sillon ku vielä juoksit, mäki harrastan pikajuoksuu." ,hän sanoi.
"Aaaa! Hei! Muistan sut!" ,huudahdin hymyillen.

"No, mitäs sä tääl?" ,hän kysyi.
"Selvittelen ajatuksii. En tiiä kuulitko siitä itsemurhakirjeestä jonka löysin mun lokerosta torstaina" ,vastasin.
"Aaa joo, näin sen kuvan instassa. Aika outoo laittaa sellanen kuva nii monelle seuraajalle." ,hän ihmetteli.
"No sitä mäki, ja nyt jengi ei jätä mua rauhaan käytävillä. Tarttin vaa vähä tilaa, oon iha poikki." ,sanoin.
"Tiiätkö vieläkään kuka sen kirjotti?" ,hän kysyi.
Pudistin päätäni epätoivoisena.

"En, ja mulla alkaa oikeesti loppuun aika. Oon varmaa tekstannu ja soittanu ja käyny läpi jo varmaan jokasen meiän koululaisen, joka sopis niihin tuntomerkkeihin, tai ees pariin, mut ei mitään apuu!" ,valitin.
Muutaman kierroksen jälkeen istuimme alas huohottaen.

"Mä mietin, et ku se sen kirjeen kirjottaja sano olevansa hyvä valehtelija-" ,Jimin aloitti.
"Niin?" ,kysyin.
"Ehkä se ei ookkaa suht pitkä, tummatukkanen ja sinisilmänen, vaan tyylii täys vastakohta" ,hän sanoi.
Mietin hetken, siinä olisi järkeä.
Jimin vaihtoi kenkiään ja keräsi muita tavaroitaan ja nousi ylös.

"Tiiätkö. Lyhyt, vaaleehiuksinen, ruskeesilmänen?"