Kävelin koulun ovista sisään viikonlopun jälkeen, ja ihmiset ympärilläni käyttäytyivät kuin toimittajat julkkisten kimpussa. Arvasin heti, että kyse oli siitä Taehyungin kuvasta. Viikonloppunakin olin saanut kymmenniä, ellen satoja viestejä siihen kuvaa liittyen. Vastasin heille vain epäselvällä muminalla tai satunnaisilla sanoilla. Viikonloppuna edistyin vain sen verran, että onnistuin päättelemään, että kaikki tuntomerkit kirjeessä tuskin ovat totta. En kuitenkaan tiennyt mitkä niistä olivat mahdollisesti valetta. Kysymykset ja huudot jatkuivat ympärilläni, mutta päädyin ignooraamaan heidät ja etsimään Taehyungia.
Löysin tämän penkomassa omaa kaappiaan. Löin tämän kaapin oven kiinni ja katsoin tätä kulmieni alta.
"Wow, okei, rauhassa. Mitä?" ,hän sanoi.
"Taehyung mitä helvettiä? Miks vitussa laitoit sen kuvan instaa?" ,kysyin.
"Sä ite sanoit et hyvä, jos jengi tietää. Annoit mulle luvan kertoo siitä?" ,hän sanoi ihmetellen.
"Joo! Mut en sanonu et laita kuva siitä ig tilille jolla on joku 800 seuraajaa!" ,sanoin vihaisena.
"Hei yritin auttaa! Mikä ongelma?" ,hän kysyi.
"Tää ei kuulu 800 ihmiselle! Jokanen tääl on mun kimpussa!" ,valitin.
"Onks siin muka jotain poikkeavaa?" ,hän kysyi.
"Ugh! Tää on vakavaa!" ,huudahdin.
"Tuskimpa. Joku pila, jolla joku haluu vaa vähäsen huomioo sulta." ,Taehyung sanoi.
"Vittu kukaan ei sanonu SULLE tappavansa itteään ja antanu viikkoo aikaa löytää sitä! Et sä tajuu!" ,huusin.
"Aahaha, kuulostat joltain angstiselta 11-vuotiaalta." ,Taehyung nauroi.
Ärähdin.
"Iha mite vaa" ,sanoin ja kävelin pois tämän luota.
Taehyung katsoi perääni kulmat koholla ja oli ilmeisesti aikeissa sano jotain, mutta sulki suunsa ennen kun kerkesi sanoa mitään.
Suutuspäissäni kävelin ulos. Ei Taehyung voinut ymmärtää.
***
Menin koulun takana olevalle juoksuradalle. Ennen kävin siellä aina juoksemassa, kun jokin vaivasi minua. Harrastin nuorempana pikajuoksua ja se oli mielestäni hyvä tapa lievittää stressiä. Yläasteellä stressin purkamiseni oli kylläkin kiteytynyt lähinnä kynsinauhojen repimiseksi ja kynien pureskeluksi.
Laskin reppuni penkille ja sohin hiuksiani pois kasvoiltani. Siirryin radalle ja aloitin rauhallisella hölkällä. Kiihdytin vauhtiani hetki hetkeltä enemmän, ja lopulta juoksin niin lujaa, kun jaloistani pääsi. Kierroksen loputtua istuin penkille huohottaen raskaasti. Istuin penkillä hetken ja kirosin, että unohdin juomapulloni kotiin.
Tasasin hengitystäni ja pyyhin hikipisaroita otsaltani, kun juoksuradalle käveli joku poika.
Lyhyt, ruskeasilmäinen, blondi
YOU ARE READING
Pelasta mut ;; Yoonmin ;; VALMIS☑️
Short Story❤️ Koulun suosituimpiin kuuluva Yoongi, järkyttyy syvästi löytäessään itsemurhakirjeen lokerostaan. Hänelle annetaan viikko aikaa etsiä sen kirjoittaja, vähäisillä vihjeillä. Yoongi lähtee etsimään tätä mysteeripoikaa ja toivoo löytävänsä hänet enn...
