amor robado ; taekook

02

↳ CHAPITRE 02
↳ SOUL

+ kaikilla tarinan rikollisilla on peitenimi. Heidät on nimetty eri maiden pääkaupunkien mukaan.

Hehkulamppujen valaisema käytävä särisi. Aaltopellillä koristellut seinät olivat valjun harmaat, ja vastavalettu betonilattia oli paikoittain märkä, vielä tummien länttien kirjailema. Ne näyttivät hieman verilammikoilta asfaltin öljymäistä pintaa vasten tai luodin repeämiltä hotellihuoneen verhokankaissa sen jälkeen, kun vastapuolen tiedustelupalvelu oli käynyt hieman ammuskelemassa. Äänieristyksen läpi ei kuulunut mitään ulkomaailmasta, ja ainoa ulospääsy siitä pimeästä tunnelista oli  käytävän päässä oleva numerolukollinen ja panssaroitu metalliovi.

Ainoa vain, ettei tämä rakennus ollut tiedustelupalvelun päämaja. Eikä edes yksi puolustusvoimien huippusalaisista tukikohdista, vaan pikemminkin rikollisuuden mehiläispesä, jonka kuningas tunnettiin paremmin nimellä Soul.

Rikkumattoman hiljaisuuden leikkasivat aggressiiviset askeleet. Ne kalahtivat lattiaa vasten uhkaavina, kuin tehden tiettäväksi niiden omistajan olevan erittäin vihainen. Ja paino sanalla vihainen, sillä vain niin pystyi parhaiten miestä kuvailemaan.

Pitkänhuiskea jätkä, jonka leveitä hartioita kiristi myrkynvihreä pikkutakki, marssi pitkin käytävää. Vitivalkoisen kauluspaidan kaulukset halasivat verenpunaista kravattia, ja miljoonissa karaateissa loistavat sormukset, korvakorut ja solmioneula välkkyivät vasten hämärää. Pitsisen puvun vastapainona platinablondit hiukset hulmusivat liian pitkiksi kasvaneina silmille, joissa musta katse oli kylmä ja murhanhimoinen. Iiriksissä oli hento ripaus pirskoteltua lehtivihreää, joka oli ainoa inhimillisyyden piirre miehessä. Punaviinin sävyiset huulet olivat kuolemanvirneessä vyöllä roikkuvan puoliautomaattisen Beretta-pistoolin tapaan, kuin muistutuksia kuolettavia tikareita langettavassa mustuudessa.

Soul oli komea, sitä ei kukaan pystynyt kieltämään. Kauniin ulkokuoren alla mies oli kuitenkin käärmeenlumoaja, salamyhkäinen ja hyvin vaarallinen, joka johti järjestäytynyttä rikollisuutta sillä puolella maapalloa. Hyvät suhteet Genovesen sukuun, yhteen Yhdysvaltain voimakkaimpaan mafiaperheeseen, oli taannut Soulille rauhan kasvattaa omaa imperumiaan.

Eikä nykyään maailmasta löytynyt montaa, joka ei olisi kuullut Serpientes de Sangresta. Sen jäsenjoukkoa ja haarautuvia klaaneja oli mahdotonta laskea, mutta villillä arvauksella sen lonkerot varmasti olivat kietoutuneet jo ympäri koko Maapalloa. Paremmin käärmeinä tunnetut jäsenet hallitsivat nopealla laskulla ihmiskauppaa, huumeiden valmistusta ja rahanväärennöstä, jonka lisäksi Soulin siipien suojista löytyi valikoima alan ammattilaisia aina koruista aseisiin asti.

Ja jos tämä ei vielä saanut sinua nielaisemaan, ei kannata unohtaa klaanin rangaistuksia.

Petät heidät kerran? Käärmeiden numerokoodi revitään kivuliaasti iholtasi.

Petät heidät kahdesti? Saat tehdä tuttavuutta myrkkykäärmeen kanssa. Elävän, oikean käärmeen, joka upottaa tappavat hampaansa vereslihaasi ja lipaisee haarautuneella kielellään.

Sillä kun kerran vannoit valan ja otit ihollesi sen sarjanumeron, lupauduit vuodattamaan veresi käärmeiden puolesta. Niin kauan kun olit lojaali, ei mikään maailmassa voinut sinua vaarantaa. Jos kuitenkin lankesit ansaan ja päädyit vihollisen leiriin, ei yksi jäsen merkinnyt Soulille mitään. Ei yhtään mitään, eikä hän katuisi kuolemaasi.

Siksi Serpientes de Sangre oli niin vahva, eikä todellakaan pelännyt näyttää sitä maailmalle.

Soul murahti kyykistyessään lukon eteen. Blondi räpäytti silmiään pari kertaa ja antoi vihertävän valon skannata silmämunansa, kunnes nuolaisi laitetta ja painoi sormenpäänsä lukijaan. Lukitus piippasi ja ovenkahva naksahti. Soul nousi kyykystä, vetäisi rivakasti panssariovesta ja katosi kulman taakse.