amor robado ; taekook

01

↳ CHAPITRE 01
↳ JUNGKOOK

Tummanharmaa savupilvi karkasi kosteilta huulilta. Sen väräjävä kuvajainen kieppui hetken ilmassa, kunnes viimeisen kerran kosketti täriseviä poskia ja katosi kesyttömään tähtivyöhön. Kalpeat sormenpäät kimmeltelivät sormusten peittäminä kuunvalossa, kun sätkää pitelevä nuorukainen vetäisi viimeiset henkoset. Poika pyyhkäisi sotkuiset kiehkurat silmiltään sielunpeilien salamoidessa kyynisesti, ja turhautunut ilme kasvoillaan yhdeksäntoistakesäinen tiputti tupakan maahan, tallaten sen tohjoksi korkokengän kannan alla.

Jungkookin ilta oli ollut hirveä. Kellonlyömät olivat enää häilyviä muistoja aiemmista tapahtumista, ja se, miten jätkä oli päätynyt maantiehuoltsikan pihalle seisomaan, oli hämmentävä mysteeri brunetelle. Varsinkin, kun sillä oli pelkkä villatakki yllään lämmittämässä.

Kirpeä pakkasilma puhalsi huoltoaseman katolla ja rämisytti peltejä. Pieni sykloni kuivista lehdistä kieppui Jungkookin jaloissa, ja onnettomana tuo käänsi katseensa taivaalle. Koko hento vartalo tärisi kauttaaltaan kylmässä ja säälissä, kun hän vetäisi takkia paremmin ylleen ja kohotti kyyneleisen katseensa taivaalle. Täysikuu kimalteli siellä suurena ja lempeänä, ja hetkeksi Jungkook sulki silmänsä vetäistessään syvään henkeä.

Hän kyllä keksisi keinon päästä täältä pois, olihan hän niin aina tehnyt. Eikä tämänkertainen ollut ollut edes pahimmasta päästä...

Brunette pyöritteli hajamielisenä siroa, ainakin viisitoistasenttisen korkokengän peittämää jalkateräänsä hiekkatien pintaa vasten. Iho ratkenneiden kalaverkkojen alla punoitti pienestä pakkasesta ja oikeaa poskea jomotti edelleen. Ajatus siihen piirtyvästä kämmenenkuvasta sai Jungkookin hymähtämään, ja lopulta vilkaisemaan takanaan olevaa kuolemanhiljaista rakennusta.

Sen ääriviivat piirtyivät pikimustaa vasten surkeina. Valoja välkyttävät maantiekyltit oli sotkettu graffiteilla ja pari ikkunaa oli rikottu, ja hetken se näytti yhtä yksinäiseltä kuin brunettekin. Jollain kierolla tapaa Jungkook sai siitä lohtua, ja niiskaisten se jätti huoltoaseman lautaseinän, johon oli ajankuluksi nojaillut.

Pojan askeleet olivat haparoivia, kun tuo hoippui sisälle ränsistyneeseen halliin. Kelmeässä loisteputkivalossa se erotti pelikoneita ja pienen tiskin baarijakkaroineen. Vanhasta mankasta soi jokin viiskytluvun ralli, ja sekunnin murto-osan Jungkook seisoi eksyneenä paikoillaan.

Päätettyään lopulta olevansa tarpeeksi huonossa kunnossa baaritiskille se otti tukea seinästä, jonka maalit irtosivat rapisten mahonkilattialle. Jakkara huojui ja heilui, ja kun brunette oli turvallisesti penkillään, kyllästyneen oloinen, purkkapalloja puhalteleva seinäruusu seisoi uuden asiakkaan edessä odottavasti.

"Yks hanakalja", jätkä mutisi ja taputteli taskujaan etsiessään kolikoita.

Saatuaan alkoholin eteensä Jungkook otti siitä nopean siemauksen ja irvisti maulle.  Se pyyhkäisi levinneitä meikkejään hihaansa samalla huokaisten hermostuneena, reiden pomppiessa kuumeisen mietinnän tahdissa.  Akryylikynnet napsahtelivat tammipuuta vasten, kun Jungkook epätoivoisesti punnitsi vaihtoehtojaan pakosuunnitelman suhteen.

Kurja kuppila nimittäin haisi kuselle ja vanhalle viinalle, eikä mitenkään ollut houkutteleva vaihtoehto yöpymiselle. Täytteitä pursuilevat penkit notkuivat joitain moottoripyöräjengiläisiä, ja pelkkä näky niistä sai niskakarvat nousemaan pystyyn. Kaljaa kittaavien katseet vaeltelivat häpeilemättömästi nuorukaisen vartalolla, syöden silmillään herkullisia lanteita tai mustelmille suudeltuja suupieliä. Jungkook tunsi kylmät väreet selkäpiissään, eikä varmaan koskaan ennen ollut tuntenut itseään niin alastomaksi. Ei edes sen lihavan äijän sängyssä, jolle oli myynyt vartalonsa yhdeksi yöksi.